Alidiakoni

Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata. Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa.

Alidiakoni, ipodiakoni tai hypodiakoni (m.kreik. υποδιάκονος) on ortodoksisen kirkon jumalanpalveluksissa piispan apulaisena toimiva mieshenkilö. Alidiakoni kuuluu lukijoiden ohella alempaan papistoon ja on vihitty kheirotesialla. Varsinaiseen papistoon kuuluvat diakoni, pappi ja piispa. Alidiakoneja eli subdiakoneja on ollut myös katolisessa kirkossa mutta siellä virka on Vatikaanin vuoden 1962 kirkolliskokouksen päätöksellä lakkautettu. Anglikaanisessa kirkossa anglokatolisissa seurakunnissa messussa subdiakonin tehtävä on usein edelleen epävirallisesti olemassa.

Historiallisesti alidiakonin tehtävä perustettiin avustamaan diakoneja köyhien ja leskien avustamisessa. Varhaisessa kirkossa haluttiin pitää kiinni periaatteesta, että kaupungissa on apostolien esimerkin mukaan vain 7 diakonia (Ap. t. 7). Köyhiä ja leskiä saattoi kuitenkin olla kaupunkia kohti satoja. Tämän vuoksi 7 diakonia kohden oli useita alidiakoneja.^[1]

Alidiakoni on tavallisesti piispan toimittamissa jumalanpalveluksissa piispaa ja papistoa avustava mieshenkilö. Nimensä mukaisesti toimi on palvelustehtävä, mutta varsinaisen diakonin tointa vähäisempi. Jumalanpalveluksissa alidiakoni käyttää stikaria, jonka päälle rinnan ympäri on ristinmuotoisesti kiedottu orari. Alidiakoniksi voidaan vihkiä 19 vuotta täyttänyt naimisissa oleva tai selibaattilupauksen tehnyt mies. Samoin kuin diakoneita ja pappeja, alidiakonia ei vihkimyksen jälkeen enää voida vihkiä avioliittoon.^[2] Tämä avioliittosääntö ei koske lukijoita.

1. ↑ Paul F. Bradshaw: ”Ministry and Ordination in the Third and Forth Centuries”, Rites of Ordination. Their history and theology. s. 48. Great Britain: SPCK Publishing, 2014. Virhe: Virheellinen ISBN-tunniste (englanniksi)
2. ↑ Nikodim Milash (1896): Ortodoksisen kirkon kanonit selityksineen, s. 327. Suomentanut Antti Inkinen. Pieksämäki: Ortodoksisen kirjallisuuden julkaisuneuvosto, 1980. ISBN 951-9071-34-2