Anglokatolisuus

Osa artikkelisarjaa
Anglikanismi
Tausta ja historia Kelttiläinen kristinusko Apostolinen suksessio Uskonpuhdistus Englannissa Luostarilaitoksen purkaminen Englannin kirkko Oxfordin liike
Teologia Episkopaalisuus Anglokatolisuus Evankelinen katolisuus Latitudinarismi Korkeakirkollisuus Matalakirkollisuus Sakramentit
Teokset Kuningas Jaakon Raamattu Book of Common Prayer Tracts for the Times Jeesuksen rukous
Organisaatio Anglikaaninen kirkko Anglikaaninen kirkkoyhteisö Canterburyn arkkipiispa Kirkkoprovinssi Konvokaatio
Henkilöt Augustinus Canterburylainen Beda Venerabilis Henrik VIII Thomas Cranmer Edvard VI Elisabet I Matthew Parker Richard Hooker Jaakko I Kaarle I Kaarlen ajan jumaluusoppineet
n k m

Anglokatolisuus (engl. Anglo-Catholicism) on nimitys anglikaanisen kirkon korkeakirkolliselle traditiolle, joka korostaa kirkon katolista identiteettiä ja perintöä. Sen juuret juontuvat Oxford-liikkeeseen, joka 1800-luvulla pyrki uudistamaan Englannin kirkkoa. Nimitys esiintyy ensi kerran liikkeen johtajien kirjoituksissa, joissa korostettiin Englannin kirkon ja katolisen kirkon välistä jatkumoa.

Anglokatoliset korostavat kristillisen opin ja elämän dogmaattisia ja sakramentaalisia aspekteja sekä nykyisen Englannin kirkon historiallista jatkumoa keskiajan kirkosta. Yleisesti ottaen anglokatolinen ryhmittymä on halunnut solmia mahdollisimman läheisen yhteyden katoliseen kristikuntaan luopumatta kummankin kirkkokunnan olennaisista opillisista ja käytännöllisistä eroavaisuuksista. Vähemmistö traditionalistisista anglokatolisista (nk. Anglo-Papalists) katsoo historiallisista ja opillisista syistä olevansa paavin alaisuudessa riippumatta toistaiseksi puuttuvasta täydestä yhteydestä kirkkokuntien välillä.

Anglokatolisuus oli suosionsa huipulla 1920–1930-luvulla. Anglikaanisuudessa se oli keskeinen intellektuaalinen ja uskonnollinen voima aina ensimmäisen maailmansodan alkuun asti. Yksi anglokatolisen teologian huomattavia vaikutuksia oli inkarnaation merkityksen korostaminen, josta tuli tunnusomainen osa anglikaanisuutta, antaen perustan myös sosiaalietiikalle. Erilaisia anglokatolisia teologeja ovat olleet muun muassa H. P. Liddon, Charles Gore, Darwell Stone, E. L. Mascall, C. B. Moss, Edwyn Hoskyns, Michael Ramsey ja Gregory Dix.

Anglokatolisen ryhmittymän merkittävimpiä järjestöjä ovat muun muassa Church Union, pappisveljeskunta Society of the Holy Cross (SSC) sekä ehtoollishartautta edistävä Confraternity of the Blessed Sacrament. Naispappeutta vastustava Forward in Faith on pääosin anglokatolinen organisaatio.

Liberaalit korkeakirkolliset anglikaanit eivät yleensä käytä itsestään traditionalistiseksi leimautunutta termiä anglokatolinen, vaan sen sijaan nimitystä liberaali katolinen (Liberal Catholic).

Luterilaisella korkeakirkollisuudella Pohjoismaissa on ollut kiinteät yhteydet traditionalistiseen anglokatolisuuteen.