Diya

Diya (arab. دية‎) on islamilaisessa oikeudessa uhrille tai uhrin läheisille maksettava taloudellinen korvaus jonka syytetyn tulisi maksaa, kun rikoksessa on kyse murhasta, vammantuottamuksesta tai vahingonteosta. Se on vaihtoehtoinen rangaistus qisallelle. Arabian kielessä sana merkitsee lunnaita, ja kirjoitetaan joskus myös diyah tai diyeh. Diya-menetelmää sovelletaan vain silloin, kun uhrin perhe haluaa tehdä kompromissin syyllisen kanssa.

Diya-korvaukset ovat historian aikana vaihdelleet uhrin sukupuolen ja uskonnon mukaan. ^{[1] [2] [3]} Nykyään diya on käytössä Iranin, Pakistanin, Saudi-Arabian ja Yhdistyneiden arabiemiirikuntien oikeusjärjestelmissä.

Islamilainen laki kohtelee murhaa uskovien välisenä siviilioikeudellisena riitana ^[4]. Rikoksentekijän on joko kohdattava samanlainen vastatoiminta, joka tunnetaan nimellä Qisas (henki hengestä, silmä silmästä, nenä nenästä, korva korvasta, hammas hampaasta), tai maksettava uhrille diyat . ^{[5] [6]}

Diyan arvo vaihtelee uhrin uskonnon, sukupuolen ja laillisen aseman mukaan (vapaa vai orja). ^[7] Vapaan muslimimiehen osalta hänen elämänsä diyah-arvo asetettiin perinteisesti 100 kamelin arvoksi. Tämä oli arvoltaan 1000 dinaaria tai 12000 dirhamia, mikä vastaa 4,25 kilogrammaa kultaa tai 29,7–35,64 kilogrammaa hopeaa. ^[7]

Diyah ei ole sama musliminaisille ja muslimimiehille šaria-tuomioistuimissa, sillä musliminaisen elämän diyah-arvo on puolet muslimimiehen elämästä perinteisessä islamilaisessa laissa. ^{[8] [9]}

1. ↑ Aaron Spevack (2014), arkeettinen Sunni-tutkija: laki, teologia ja mystiikka, SUNY Press,
2. ↑ Anver M. Emon (2012), Religious Pluralism and Islamic Law: Dhimmis and Others in the Empire of Law, Oxford University Press,  ISBN 978-0199661633, pp. 234-235
3. ↑ Yhdysvaltain hallituksen osasto (2012), SAUDI ARABIA 2012 KANSAINVÄLINEN RELIGIOUS VAPAUSRAPORTTI, s. 4
4. ↑ Tahir Wasti (2009), The Application of Islamic Criminal Law in Pakistan: Sharia in Practice, Brill Academic,  ISBN 978-9004172258, pp. 283-288
5. ↑ Malline:Cite quran, and Malline:Cite quran
6. ↑ Rudolph Peters (2006), Crime and Punishment in Islamic Law, Cambridge University Press,  ISBN 978-0521796705, pp. 44-49, 114, 186-187
7. ↑ ^{a b} Rudolph Peters (2006), Crime and Punishment in Islamic Law, Cambridge University Press,  ISBN 978-0521796705, pp. 51
8. ↑ Arsani William, epäoikeudenmukainen oppi siviilioikeudesta: Sharia-tuomioistuimet Kanadassa ja Englannissa, Stanford Journal of International Relations, kevät 2010, 11 (2), s. 40-47
9. ↑ M Kar (2005), Encyclopedia of Women and Islamic Cultures: Family, Law and Politics (Ed: Suad Joseph, Afsāna Naǧmābādī), Brill,  ISBN 978-9004128187, pp. 406-407