Alivalotetussa kapean dynamiikan kuvassa tummat alueet menetetään, mutta kirkkaimmat kohdat, kuten hotellin mainosvalo, toistuvat moitteettomasti.
Tavallisessa kapean dynamiikan kuvassa pimeä tausta on alivalottunut ja etualan kirkkaasti valaistut pylväät ovat ylivalottuneet, mutta keskisävyt toistuvat moitteettomasti.
Ylivalotetussa kapean dynamiikan kuvassa kirkkaat kohdat menetetään, mutta pimeimmät kohdat, kuten takimmaisten rakennusten seinät, toistuvat moitteettomasti.
HDR (engl.High Dynamic Range) tarkoittaa kuvantamistaselvennä, missä kuvaa käsitellään muodossa, jossa on dynamiikkaa enemmän kuin tavalliset näytöt ja tulostimet pystyvät esittämään. Dynamiikalla tarkoitetaan tässä sitä, kuinka laaja kirkkausalueselvennä voidaan esittää niin, että kuvan yksityiskohdat vielä erottuvat. Dynamiikka mitataan yleensä aukkoina siten, että kukin aukko kaksinkertaistaa kirkkauden. Korkealle ja matalalle dynamiikalle ei ole yksikäsitteistä rajaa, mutta tyypillinen matalan dynamiikan kamera, filmi tai näyttö toistaa noin 5–9 aukon laajuisen dynamiikka-alueen.[1]
Kirkkauden vaihtelua kutsutaan dynaamiseksi alueeksi ja sitä mitataan luminanssina kirkkaimman valkoisen ja tummimman mustan välillä.[2]
Jotta HDR-kuva voitaisiin näyttää tavanomaisilla näytöillä pitää tavanomaista laajempi kirkkausalue kutistaa näyttölaitteen kirkkausaluetta vastaavaksi. Yksinkertaisin, lineaarinen kutistaminen johtaa kontrastittomiin ja mitäänsanomattomiin kuviin, jotka eivät vaikuta luonnollisilta.
Kehittyneemmät tonemapping-algoritmit (esimerkiksi Fattal et al.[3] ja Mantiuk et al. [4]) pyrkivät säilyttämään paikallisen kontrastin.lähde?