Joustoturva

Joustoturva (engl. flexicurity) on Euroopan unionin työllisyys- ja sosiaaliturvapolitiikassa keskeiseen asemaan noussut käsite, jolla tarkoitetaan työmarkkinoiden joustavuuden ja turvallisuuden uudenlaista tasapainoa.^[1] Toukokuussa 2007 EU:n komissio esitti joustoturvan periaatteiden vahvistamista kilpailukyvyn, työllisyyden ja työtyytyväisyyden edistämiseksi.^[2] Työpoliittisen Aikakauskirjan numero 3/2007 on omistettu joustoturvaa koskevalle keskustelulle.

Joustoturvaan kuuluvat EU:n komission mukaan seuraavat neljä osatekijää:

• sekä työnantajan että työntekijät kannalta joustava ja luotettava työlainsäädäntö, joka ottaa huomioon sekä työmarkkinoiden sisä- että ulkopiiriläiset
• monipuolinen elinikäisen oppimisen strategia, joka huolehtii myös työmarkkinoilla heikommassa asemassa olevista
• tehokas ja aktiivinen työvoimapolitiikka
• moderni sosiaaliturvajärjestelmä, joka tarjoaa asianmukaisen tuloturvan, kannustaa työllisyyteen, edistää liikkuvuutta työmarkkinoilla ja mahdollistaa työn ja yksityiselämän yhteensovittamisen ja perhevelvollisuudet, kuten lastenhoidon

EU:n piirissä käydyssä joustoturvakeskustelussa ovat viime aikoina korostuneet työmarkkinoiden lyhyen aikavälin haasteet. EU:n puheenjohtajavaltio Tšekki on 31.3.2009 julkistanut jatkovalmistelua varten luonnoksen neuvoston päätelmiksi joustoturvasta taloudellisen kriisin oloissa. Tarkoituksena on esittää erilaisia toimenpiteitä (”policy-mix”), joita jäsenvaltiot voivat hyödyntää hallitakseen taantuman vaikutuksia joustoturvaperiaatteita toimeenpannessaan. Toukokuussa 2009 Prahassa järjestetyn työllisyyshuippukokouksen teemat liittyivät keskeisesti joustoturvaan.

1. ↑ Räisänen, 2007
2. ↑ Saijets, 2007