Keinosiemennys

Keinosiemennys.

Keinosiemennys on siemennesteen keinotekoista viemistä hedelmöitystarkoituksessa naaraan sukuelimiin. Tavallisimmin keinosiemennys toteutetaan muoviputkella eli kapillaarilla taikka pistoletillä. Pääasiassa keinosiemennystä käytetään nauta-, sikakarjan ja mehiläisten jalostukseen. Lampailla ja vuohilla keinosiemennys on yleistynyt suomessa. Hevosten keinosiemennys yleistyy koko ajan, samoin koirien. Turkistarhoilla siemennetään kettuja, lampaiden keinosiemennystä käytetään jonkin verran. Muilla kotieläimillä keinosiemennystoiminta on ainakin Suomessa harvinaista.

Eläinten keinosiementämisen voi suorittaa eläinlääkäri tai sellainen henkilö, joka on suorittanut seminologin ammattitutkinnon tai aikaisemman seminologitutkinnon.

Maailman ensimmäinen raportoitu onnistunut keinosiemennys on tehty 1700-luvulla koiralle. Eläinten keinosiemennys alkoi kuitenkin yleistyä vasta 1900-luvun alkupuolella. Kun kylmäsäilytykset ja varsinkin pakastaminen saatiin toimimaan, yleistyi keinosiemennys erityisesti naudanjalostuksen apukeinona. Sillä oli merkitystä myös joidenkin sairauksien, erityisesti bruselloosin eli luomistaudin torjunnassa.


Developed by StudentB