Lasiohjaamo

Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.

Lasiohjaamo (engl. glass cockpit) on ilma-aluksen ohjaamotyyppi, joka on varustettu elektronisilla näytöillä mekaanisten mittarien sijaan. Lasiohjaamo on huomattavasti selkeämpi perinteiseen ohjaamoon verrattuna, koska kymmenien mittarien tarjoama tieto on sisällytetty muutamaan tietokoneohjattuun näyttöön. Näin lentäjät voivat keskittyä paremmin olennaiseen tietoon. Useimmissa lasiohjaamoilla varustetuissa koneissa lennoilla ei myöskään tarvita lentomekaanikkoa, koska koneen järjestelmien ohjaus on kehittynyt tietokoneohjauksen myötä entistä automaattisemmaksi ja myös vikatiedot välitetään suoraan lentäjien näytöille. Ensimmäiset lasiohjaamot tulivat sotilaskoneisiin, mutta ensimmäinen tehdasasennetulla lasiohjaamolla varustettu liikennelentokonemallisto oli 1980-luvun alussa ensilentonsa tehnyt Boeing 757/767.^[1] Sittemmin osittaisia lasiohjaamoja on jälkiasennettu myös vanhempiin liikennekoneisiin, mihin yleensä sisältyy myös GPS-vastaanottimen asennus, sillä vanhemmat liikennekoneet olivat alun perin vain radio- ja mahdollisesti inertiasuunnistuslaittein varustettuja.^[2] Esimerkkinä laajemmasta päivityksestä, DC-10-koneisiin Boeing tarjoaa MD-10-päivitystä, jossa ohjaamosta tehdään identtinen MD-11-koneen kanssa, jolloin myös koneen enimmäislentoonlähtömassa kasvaa koneen kevenemisen vuoksi.^[3] Lasiohjaamoja on ollut myös yleisilmailukoneissa 2000-luvun alusta alkaen. Merkittävä edistysaskel oli vuonna 2004 esitelty yhdysrakenteinen avionikkaratkaisu Garmin G1000, joka oli hinnaltaan ja ominaisuuksiltaan pienempiinkin koneisiin sopiva. Se korvasi valtaosan tyypillisen yleisilmailukoneen mekaanisista mittareista.^[4]

Lasiohjaamon pääkomponentti on PFD (Perusmittarinäyttö, engl. Primary Flight Display) tai EFIS (Elektroninen lennonvalvontamittaristo, engl. Electronic Flight Instrument System). Se näyttää kaikki tiedot liittyen lentokoneen tilaan, sijaintiin ja etenemiseen. Pääasiassa se kertoo koneen vaaka- ja pystysijainnin, mutta myös ajan ja nopeuden. Toinen lasiohjaamon osa on valmistajasta riippuen nimeltään esimerkiksi EICAS (Moottorinvalvonta- ja miehistön hälytysjärjestelmä, engl. Engine Indications and Crew Alerting System) tai ECAM (Lentokoneen elektroninen keskitetty valvontajärjestelmä, engl. Electronic Centralised Aircraft Monitor). Kaikki informaatio esitetään näytöillä siten, että oleelliset tiedot ovat koko ajan näkyvillä, mutta lentäjä voi halutessaan saada yksityiskohtaisempaa tietoa jostain osa-alueesta.

Aikaisemmissa lasiohjaamoissa, joita käytetään Boeing 737-400, 757 ja 767 -malleissa sekä Airbus A300-600 ja A310 -malleissa, EFIS-näyttöä käytettiin lähinnä navigaatiotietojen näyttämiseen, kun ilma- ja nousunopeus sekä korkeustiedot hoidettiin vielä mekaanisilla mittareilla. Myöhemmissä lasiohjaamoilla varustetuissa koneissa, kuten Boeing 747-400 ja 777 -malleissa sekä Airbus A320- sarjan uudemmissa yksilöissä ja sitä uudemmissa Airbus-malleissa mekaaniset mittarit ja varoitusvalot on korvattu kokonaan elektronisilla näytöillä.

Aikaisemmat lasiohjaamot on toteutettu kuvaputkinäytöillä. Näyttötekniikan kehittyessä uudet lasiohjaamot on varustettu nestekidenäytöillä. Nestekidenäyttöjen etuna on keveys sekä huomattavasti pienempi lämmöntuotto kuvaputkinäyttöön verrattuna.

1. ↑ NASA - Glass Cockpit Fact Sheet www.nasa.gov. Arkistoitu 23.6.2017. Viitattu 3.5.2020. (englanniksi)
2. ↑ 2000-06-13T00:00:00+01:00: Ageing airliner census 2000 Flight Global. Viitattu 8.2.2021. (englanniksi)
3. ↑ MCDONNELL DOUGLAS MD-10 - SKYbrary Aviation Safety www.skybrary.aero. Viitattu 3.5.2020.
4. ↑ Happy Birthday Garmin G1000 – 10 Years | blog.aopa.org. Viitattu 24.6.2022. (englanti)