Lotus 49 oli Lotuksen kehittämä Formula 1 -auto. Auton ensimmäinen kilpailu oli Hollannin Grand Prix vuonna 1967, jonka se voitti Jim Clarkin ajamana. Autolla ajettiin vuoteen 1970 saakka. Auto käytti Ford-Cosworth DFV -moottoria, joka oli myös osa auton kantavaa rakennetta. Auton moottori oli kolmen litran V8-moottori, joka tuotti 408 hevosvoimaa 9000 kierroksella minuutissa.[1]
Autoa on kutsuttu merkittävimmäksi Formula 1 -autoksi ja se edusti aikansa huippua juuri ennen aerodynaamisen pidon yleistymistä. Auton käyttämä DFV-moottori on Formula 1 -historian menestynein 155 kilpailuvoitolla ja Lotus 49 oli ensimmäinen sitä käyttävä.[2] Auton sanotaan olleen ensimmäinen Formula 1 -auto, jossa moottori oli osa kantavaa rakennetta, mutta Lotus 43 edeltävänä vuonna käytti vastaavaa rakennetta.[3] Lotus 49:n menestyksen jälkeen kilpailijat aloittivat vastaavan rakenteen käytön.[2] Auton suunnittelivat Colin Chapman ja Maurice Philippe.[3][4][5] Chapmanin aiempi auto Lotus 25 oli myös mullistava itsekantavalla monokokkirakenteella.[4] Auton suunnitteluaikana 12-sylinteriset moottorit olivat tavallisia Formula 1:n lähtöruudukossa, mutta 8-sylinterisestä voitiin tehdä pienempi ja kevyempi.[3]
Monacon kilpailuun vuonna 1968 autoon sovitettiin eteen ja taakse siikkeet, joiden inspiraatio oli peräisin Chaparralin Can-Am-sarjassa käyttämästä ratkaisusta.[4]