Poimuvuoristo

Poimuvuoristo on vuoristo, joka on syntynyt mannerlaattojen törmäysvyöhykkeellä. Mannerten törmätessä toisiinsa maan kuori molempien laattojen reunalla murtuu ja joutuu puristusvoiman vaikuttamaksi. Poimuvuorten sedimenttikerroksia tarkastellessa joskus voidaan havaita merkkejä vaakapuristuksesta, joka saattaa aiheuttaa jonkun alueen joihinkin sedimenttikerroksiin vaakakerroksia tai jyrkkiä kallistumia. Vaakakerroksia on muun muassa Yhdysvalloissa Coloradon Grand Canyonissa. Jyrkkiä kallistumia on Andeilla ja Alpeilla.

Mannerlaattojen törmäys ja työntyminen toisiaan vasten kestää monesti kymmeniä miljoonia vuosia. Alpit ja Himalaja poimuttuvat edelleen. Jotkut erittäin vanhat poimuvuoristot puolestaan ovat erittäin rapautuneita, kuten Yhdysvalloissa sijaitsevat Appalakit.^[1] Maailman pisin poimuvuoristoista koostuva vuorijono on Pohjois-Amerikasta Etelä-Amerikkaan ulottuva Kordillieerit, johon kuuluvia vuoristoja ovat Kalliovuoret ja Andit. Poimuvuoriston ollessa korkeintaan muutaman kymmenen miljoonan vuoden vanha, se määritellään nuoreksi poimuvuoristoksi. Nuoret poimuvuoristot ovat jyrkkärinteisempiä ja terävämpi huippuisia kuin vanhat poimuvuoristot. Näitä ovat Alpit, Pyreneet, Apenniinit, Balkanvuoret ja Karpaatit. Useiden satojen miljoonien vuosien vanha poimuvuoristo määritellään vanhaksi poimuvuoristoksi, millaisesta on esimerkki Uralin vuoristo. Koska vanha poimuvuoristo on ollut kauan esimerkiksi jään ja veden kulutukselle alttiina, rapautunut tai ollut muun eroosion vaikutuksen alaisena, sen rinteet ja huiput ovat madaltuneet huomattavasti.^[2]

1. ↑ Arthur B. Busbey III, Robert R. Coenraads, Paul Willis, David Roots: ”Poimuttuneet kivet”, Kivet & fossiilit, s. 194. Suomentanut Jarmo Hakanen, Kaarlo Taipale, Riikka Taipale. Gummerus, 1999. ISBN 951-20-5347-0
2. ↑ Nuori ja vanha poimuvuoristo Emaantieto. Peda.net. Viitattu 18.4.2023.^{[vanhentunut linkki]}