Polyarkia

Polyarkian esitteli modernin poliittisen tieteen terminä Robert A. Dahl pyrkimyksenään kuvata hallintomuotoa jossa valta on uskottu kolmelle tai useammalle. Tämän hallintomallin käyttäjistä ensimmäisiä oli Yhdysvallat, mutta se asteittain otettiin käyttöön myös monissa muissa maissa.^lähde?

Dahlin mukaan kollektiivisten päätösten yhteydessä on perimmäisen demokraattisen periaatteen mukaista antaa kullekin poliittisen yhteisön jäsenelle tasapuolinen intressien harkintamahdollisuus. Polyarkian mukaisessa kansallisvaltiossa on tiettyjä proseduureja tämän demokraattisen periaatteen toteuttamiseksi.

Turun Yliopiston Yleisen valtio-opin professori Maija Setälä esittää Dahlin polyarkian kriteerit, jotka mm. kuvaavat hallintoa, vaaleja, sananvapautta sekä järjestöjä. Edelleen Setälä esittää, että Dahlin polyarkia edustaa tietynlaista poliittisen tasa-arvon yksinkertaista käsitystä, ja että siihen on kohdistettu kritiikkiä sen vuoksi ettei se rajaa tasa-arvovaatimuksen mukanaan tuomia vaihtoehtoja sisällöllisesti eikä toisaalta ota huomioon muita oleellisia osallistumisen muotoja. Tämän kritiikin pohjalta on Charles Beitz kehittänyt edelleen nimenomaisen monimutkaisen proseduralismin teorian.^[1]

1. ↑ Maija Setälä: ”4.4”, Demokratian Arvo. Gaudeamuskirja, 2003.