Portugalin restauraatiosota | |||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Juhana IV julistautuu Portugalin kuninkaaksi 1640. Maalaus: Quadro de Veloso Salgado (1864–1945).
| |||||||||||
| |||||||||||
Osapuolet | |||||||||||
Komentajat | |||||||||||
Habsburgien monarkia: |
Bragançan hallitsijasuku: |
Portugalin restauraatiosota (port. Guerra da Restauração) oli Portugalin ja Espanjan välinen sota, joka alkoi vuonna 1640 ja päättyi Lissabonin rauhaan 1668. Sodan seurauksena Portugali itsenäistyi uudelleen Espanjasta.
Joulukuussa 1640 portugalilaiset nousivat Espanjan-vastaiseen kapinaan ja entiseen kuningassukuun kuulunut Bragançan herttua julistautui Portugalin kuninkaaksi nimellä Juhana IV. Siten Portugali erosi Iberian unionista, johon se oli Espanjan kanssa kuulunut vuodesta 1580 alkaen.[1]
Espanja osallistui 1640-luvulla kolmikymmenvuotiseen sotaan ja Katalonian rauhoittamiseen, joten se kävi uuteen sotaan lähinnä palkkasoturien voimin. Portugali sai ensimmäisen voittonsa Elvasissa marraskuussa 1644. Tämän jälkeen sota muuttui pienimuotoisiksi rajakahakoiksi Extremaduran alueella. Vaikka Espanja pääsi irti muista sodista, sen resurssit (erityisesti armeijan koko) eivät riittäneet Portugalin lyömiseen. Kesäkuussa 1663 Portugalin 17 000 miehen armeija kukisti 3 000 miehen englantilaisjoukon tukemana Espanjan varuskunnan Évorassa (Ameixialin taistelu, espanjaksi Estremozin taistelu). Seuraavan vuoden heinäkuussa Portugali voitti pienehkön Castelo Rodrigon taistelun ja vuoden 1665 kesäkuussa Montes Clarosin taistelun.
Espanjan kuningatar Maria Anna oli tämän jälkeen valmis rauhantekoon. Lissabonin rauhassa 13. helmikuuta 1668 Espanja tunnusti Bragançan suvun Portugalin hallitsijasuvuksi. Portugali sai pitää myös siirtomaansa lukuun ottamatta Pohjois-Afrikan Ceutaa, jonka Espanja sai itselleen.