Back نموذج الدعاية Arabic উদ্দেশ্যপ্রণোদিত প্রচারণা প্রতিমান Bengali/Bangla Model propagandy Czech Model propaganda Welsh Propagandamodell German Propaganda model English Modelo de propaganda Spanish مدل پروپاگاندا Persian Modèle de propagande French Modello di propaganda Italian

Propagandamalli

 Tämän artikkelin tai sen osan kieliasua on pyydetty parannettavaksi.
Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin kieliasua.
Tarkennus: Korjattu osittain, mutta teksti on kirjoitettu huolimattomasti ja vaatii siksi huolellista läpilukua.
”Onko tässä huominen – Amerikka kommunismin alla!”. Yhdysvaltalaisen propagandasarjakuvalehden antikommunistinen kansikuva vuodelta 1947.

Propagandamalli on käsitteellinen kansantaloustieteen malli. Sen kehittivät Edward S. Herman ja Noam Chomsky selittämään, kuinka propaganda ja systeeminen vinouma toimivat joukkotiedotusvälineissä. Malli pyrkii selittämään, miten väestöä manipuloidaan ja miten suostumus taloudellisille, sosiaalisille ja poliittisille toimintaperiaatteille on ”valmistettu” yleisessä ajattelussa propagandan avulla. Teoria esittää, miten uutiset on rakennettu esimerkiksi mainonnan, tiedotusvälineiden omistuksen keskittymisen tai valtion hankinnan kautta luoden luontaisen eturistiriidan, joka toimii epädemokraattisten voimien propagandana.[1]

Propagandamallissa yksityinen media koostuu yrityksistä, jotka ovat kiinnostuneita tuotteen – lukijoiden ja yleisön – myymisestä muille yrityksille (mainostajille) pikemmin kuin laadukkaiden uutisten julkaisemisesta. Teoria esitettiin ensimmäisen kerran vuonna 1988 Hermanin ja Chomskyn kirjassa Manufacturing Consent: The Political Economy of the Mass Media. Teoria kuvaa median yhteiskunnallista tarkoitusta. Sen mukaan instituutioiden tutkimus ja niiden toiminta täytyy jättää hyvin tarkasti huomioimatta, lukuun ottamatta marginaalisia elementtejä tai melko hämärää tieteellistä kirjallisuutta.[2][1] Teoria sisältää viisi yleistä kategoriaa, ”suodatinta”, jotka määrittävät, millaisia uutisia tiedotusvälineissä esitetään. Kategoriat ovat: tiedotusvälineen omistus, tiedotusvälineen rahoittavat lähteet, lähteiden hankinta, ryöpytys, antikommunismi ja pelon ideologia. Hermanin ja Chomskyn mukaan ensimmäistä kolmea kategoriaa pidetään yleisesti tärkeimpänä.[1]

Vaikka malli perustui pääasiassa Yhdysvaltojen median luonnehdintaan, Herman ja Chomsky uskovat, että teoriaa voi soveltaa yhtä hyvin mihin tahansa maahan, jossa on samanlainen perustaloudellinen rakenne ja organisoinnin periaatteet, jotka mallissa esitetään median vinouman syyksi. Teoria keskittyy lähinnä sanomalehtiin ja televisio-ohjelmiin, mutta sitä voi soveltaa myös muihin joukkotiedotusvälineisiin. Herman ja Chomsky esittivät vuonna 2007, että malli kaipaa laajennusta viimeaikaisen kehityksen valossa.[3][4]

  1. ↑ a b c Herman, Edward & Chomsky, Noam: Manufacturing consent: The political economy of mass media. New York, NY: Pantheon Books, 2002 [1988]. ISBN 0375714499 (englanniksi)
  2. ↑ Chomsky, Noam: Necessary Illusions: Thought Control In Democratic Societies. Pantheon, 1989. ISBN 978-0-89608-366-0 (englanniksi)
  3. ↑ The Propaganda Model's Usefulness for Understanding 21st Century Media and Society 2007. Ontario, Canada: University of Windsor. Viitattu 3.2.2017. (englanniksi)
  4. ↑ Herman, Edward S.: The Propaganda Model: a retrospective Journalism Studies. 12.10.2010. Viitattu 14.2.2017. (englanniksi)

Developed by StudentB