RS-25 | |
---|---|
RS-25 testattavana John C. Stennis Space Centerissä vuonna 1981. |
|
Status | Käytössä |
Ensilento | 12. huhtikuuta 1981 (STS-1) |
Suunnittelija | Rocketdyne |
Valmistaja |
|
Alkuperämaa | Yhdysvallat |
Edeltäjä | HG-3 |
Kantoraketti | |
Tyyppi: Neste | |
Hapetin | LOX |
Polttoaine | LH2 |
Seossuhde | 6,0[1] |
Suorituskyky | |
Työntövoima (tyhjiö) | 2 279 kN[1] |
Työntövoima (mpt) | 1 860 kN[1] |
Ominaisimpulssi (tyhjiö) | 453,2 s (4,436 km/s)[1] |
Ominaisimpulssi (mpt) | 366 s (3,59 km/s)[1] |
Kammiopaine | 206,4 bar |
Koko | |
Pituus | 4,3 m |
Halkaisija | 2,4 m |
Massa | 3 527 kg[1] |
RS-25, tunnetaan myös nimellä Avaruussukkulan päämoottori (engl. Space Shuttle Main Engine eli SSME), on kryogeeninen, nestemäistä ajoainetta käyttävä rakettimoottori, jota käytettiin NASA:n avaruussukkulassa ja käytetään NASA:n Space Launch System (SLS) -kantoraketissa.
Yhdysvaltalaisen Rocketdynen (myöhemmin Pratt & Whitney Rocketdyne ja Aerojet Rocketdyne) suunnittelema ja valmistama RS-25 käyttää kryogeenistä (erittäin alhaisessa lämpötilassa olevia) nestevetyä ja nestehappea polttoaineenaan, ja moottori tuottaa 1 859 kN:n työntövoiman lähdössä.
Moottori on kehitetty 1970-luvulla ja sitä käytettiin ensimmäisen kerran 12. huhtikuuta 1981 ensimmäisen avaruussukkulan lennolla STS-1. Avauussukkulan ollessa maailman ensimmäinen uudelleenkäytettävä avaruusalus, tuli samalla RS-25 moottorista maailman ensimmäinen uudelleenkäytettävä rakettimoottori. Avaruussukkulan palattua takaisin maahan, sen moottorit irroitettiin, tarkastettiin ja kunnostettiin uudelleen käytettäväksi.[2]
Moottorin ominaisimpulssi (Isp) on 452 sekuntia (4,43 kN-sek/kg) tyhjiössä tai 366 sekuntia (3,59 kN-sek/kg) merenpinnan korkeudella. Moottorin massa on noin 3,5 tonnia ja sen tehoa voidaan kuristaa yhden prosentin porrastuksella 67 prosentista 109 prosenttiin nimellistehosta.[3]
Avaruussukkulassa oli kolme aluksen perään asennettua moottoria, joiden ajoaineet otettiin ulkoisesta ajoainesäiliöstä. Moottoreita käytettiin työntövoimana koko avaruussukkulan nousun ajan ja kokonaistyöntövoimaa lisäsivät kaksi kiinteän ajoaineen boosteria ja aluksen ohjausjärjestelmän kaksi pienempää AJ10-rakettimoottoria.
Jokaiseen Space Launch System -rakettiin on asennettu neljä RS-25-moottoria, jotka ovat sijoitettu kertakäyttöisen runkovaiheen pohjaan, jonka vuoksi moottoritkin ovat kertakäyttöisiä. SLS-raketin neljä ensimmäistä moottoria ovat kunnostettuja, alunperin avaruussukkulalle valmistettuja moottoreita vuodelta 2011.[2]