Riivaus

Riivaus on muuntunut tajunnantila ja siitä johtuva epätavallinen käytös, joka uskonnollisesta näkökulmasta tulkitaan pahan hengen aiheuttamaksi. Riivaajan uskotaan menneen uhrin eli riivatun sisään ja ottaneen valtaansa hänen mielensä ja ruumiinsa.[1]

Riivaus ilmenee yleensä uhrin persoonallisuuden, kasvojen, puheäänen ja käyttäytymisen muutoksina. Riivaus voi alkaa hitaasti pienillä muutoksilla, mutta tila pahenee dramaattisesti. Uhri voi lopulta alkaa käyttäytyä groteskilla ja rienaavalla tavalla, ja hän saattaa irvistellä ja päästellä epämiellyttäviä ääniä. Joskus riivaajia on samalla kertaa tai peräkkäin useita, ja jokainen aiheuttaa oman persoonallisuutensa mukaisia muutoksia uhrissa.[2]

Jotkut pitävät riivauksen uhriksi joutumista sattumanvaraisena, mutta joidenkin mielestä riivaus edellyttää tiettyjä psykologisia ja sosiaalisia olosuhteita. Riivauksen on arveltu voivan aiheutua siitä, että paha henki edustaa jotain sellaista, jonka uhri haluaa itsesään kieltää, tai halua, jonka hän haluaa tukahduttaa. Riivaaja saattaa myös kompensoida uhrin vajavaisuuksia ihmissuhteissaan. Riivausta diagnosoidessa pyritään selvittämään kuka riivaaja on, miksi hän hyökkäsi, ja mitä hän vaatii.[3]

Riivauksen suorittanut paha henki pyritään ajamaan uhristaan ulos manauksella. Esimerkiksi katolilaiset manaajat käyttävät apunaan siunattua vihkivettä, ja taolaiset papit rituaalisia miekkoja. Manaus on kuvausten perusteella hyvin vaativaa, sillä paha henki ei luovuta helposti. Manauksessa voittajaksi selviytyy se puoli, jonka tahto ja voima on suurempi.[1]

Joissakin uskonnoissa harjoitetaan myös hyvän hengen suorittaman mielen ja ruumiin haltuunoton tietoista aiheuttamista. Tällaiseen manaamiseen voi liittyä loitsujen lausumista, rummutusta, hurmioitunut transsi, tai jokin rituaali. Hyvien henkien manaus kuuluu esimerkiksi šamanismiin, haitilaiseen voodoohun, afrobrasilialaisiin uskontoihin ja spiritualismiin.[1]

  1. a b c Ellwood & Alles 2007, s. 428.
  2. Crapanzano, Vincent (Encyclopedia of Religion, 2005), s. 8687.
  3. Crapanzano, Vincent (Encyclopedia of Religion, 2005), s. 8690.

Developed by StudentB