Roomalainen Afrikka oli Rooman valtakunnan Pohjois-Afrikassa sijainnut osa.
Sen jälkeen kun Karthago tuhoutui 146 eaa, roomalaiset alkoivat vallata alueita Afrikasta. Sataluvulla jo koko Välimeren etelärannikko oli Rooman hallinnassa lähes 4000 kilometrin pituudelta. Pohjois-Afrikassa sijainneet Rooman provinssit olivat nimeltään Mauretania Tingitana, Mauretania Caesariensis, Numidia, Africa Proconsularis ja Aegyptus.
Rannikon ilmasto oli Rooman vallan aikana suotuisampi kuin nykyisin. Afrikka olikin roomalaisille tärkeä vilja-aitta.[1]