Sulkupallo

Sulkupalloja Lontoon yllä II maailmansodan aikana.
Kiintopallo Nevski Prospektilla Leningradissa 1941

Sulkupallo on isokokoinen vaijereilla maahan ankkuroitu kaasupallo, joita on käytetty passiiviseen ilmatorjuntaan, esteenä matalalta tehtäviä ilmahyökkäyksiä, esimerkiksi syöksypommittajia tai hävittäjäkoneita vastaan. Sulkupallojen käyttö pakotti hyökkäävät pommikoneet varomaan palloja ja niiden vaijereita sekä pudottamaan pomminsa korkeammalta. Pallojen avulla suojattiin esimerkiksi teollisuuskohteita ja satamia sekä laivoja.

Sulkupalloissa saattoi olla myös pieniä räjähteitä niihin osuvien koneiden vaurioittamiseksi. Yhdistyneen kuningaskunnan ilmavoimilla oli marraskuusta 1938 helmikuuhun 1945 erityinen sulkupallotoimintaa johtava osasto (RAF Balloon Command). Vuoden 1940 keskivaiheilla sillä oli käytössään 1 400 palloa, joista kolmasosa suojasi Lontoon aluetta.[1] Moskovaa ja Leningradia suojaamaan rakennettiin toisen maailmansodan aikana niin ikään sulkupalloverkostot[2].

Muodoltaan sulkupallot olivat pikemminkin ilmalaivan kuin pallon muotoisia. Vastatoimina palloja vastaan pommikoneisiin sekä V1-ohjuksiin asennettiin vaijerinleikkureita. Pommituskorkeuden ja -tarkkuuden kasvu tekivät sulkupallot hyödyttömiksi. Jos pallojen lentokorkeutta olisi kasvatettu vastaavasti, olisi tarvittu yhä isompia palloja kannattamaan pidentyviä ankkurivaijereita.

  1. Hillson, Maj Franklin J. 1989. Barrage Balloons for Low-level Air Defense (Airpower Journal Summer 1989) (Arkistoitu – Internet Archive)
  2. Арсенал: Аэростаты заграждения Мир Фантастики – ежемесячный журнал. 22.11.2011. Viitattu 9.10.2017.

Developed by StudentB