Taipale

Taipale eli taival tarkoittaa yleensä käveltävää matkaosuutta ja maareittiä. Taival voi kuitenkin laveasti tulkiten olla kävellen kuljettava tieosuuskin, ja kulku taipaleella eli taivallus voi olla lihasvoiman käyttöä ylipäätään, kuten ratsastusta tai hiihtoa. Alun perin taipaleella tarkoitettiin erityisesti käveltävää välimatkaa maastossa parempien ja yleisten kulkureittien, kuten vesireittien ja teiden ulkopuolella.

Vesireitit olivat muinoin tärkein maa-alueita halkova kulkuväylä Itä-Euroopassa, ja myös Suomessa. Joillakin reiteillä oli taipaleita, eli joko maitse kuljettava kannas, tai purjehduskelvoton vesiosuus, kuten koski. Taipaleet hidastivat ja vaikeuttivat matkantekoa jopa huomattavasti. Taipaleen yli piti joko kantaa tai vetää venettä, tai sitten matkaa piti jatkaa taipaleen jälkeen uudella veneellä. Veneen jättäminen ehkä muidenkin käyttämän vesireitin varrelle ei kuitenkaan ollut yleensä järkevää, joten veneet vedettiin usein maitse, ja koskissa niitä voitiin yrittää uittaa rannasta kiinni pitäen. Tästä syystä vesireittien kulkijat suosivat kevyitä veneitä. Myös viikingit, jotka yleensä tunnetaan pitkäveneistä, käyttivät nykyisen Venäjän jokireiteillä, idäntiellä, kanootteja muistuttavia pikkuveneitä ja haapioita. Viikingit pelkäsivät idäntiellä taipaleita, sillä paikalliset mm. suomalais-ugrilaiset kansat odottivat hyökätäkseen niiden kohdalla.

Suomessa taipaleiden perusteella on nimetty useita paikkoja, muun muassa Taivalkoski, jossa kosken ohi piti kulkea maitse.