Vieraskirja

Vieraskirja on kirja, johon sen omistaja pyytää vieraitaan kirjoittamaan terveisiä tai vain nimikirjoituksensa. Vieraskirjaa käytetään kotona, juhlissa, museossa tai muussa julkisessa laitoksessa tai taidenäyttelyssä.^[1] Vieraskirjaan kirjoittaminen voi olla myös seremoniallinen osa arvovieraan käyntiä.

Säännöllisesti ylläpidettynä vieraskirjasta voi tulla mielenkiintoinen osa sen omistajan, kuten yksityishenkilön, perheen, yrityksen tai laitoksen historiaa. Vieraat voivat kirjoittaa kirjaan esimerkiksi kiitoksensa, runon tai kuvauksen vierailusta. Vieraiden tulisi kuitenkin saada itse päättää, kirjoittavatko siihen mitään, pelkän nimensä vai pidemmän viestin.^[2][3]

Monilla kutsuilla vieraskirja on korvannut perinteisen käyntikorttikulhon, johon vierailla on ollut tapana jättää oman korttinsa. Taidenäyttelyissä ja museoissa vieraskirja on tapa pitää lukua eri päivien kävijöistä ja heidän asuinpaikkakunnistaan. Näiden tietojen lisäksi näyttelyiden ja tapahtumien vieraskirjoihin kirjoitetaan yhä useammin myös kommentteja kävijän kokemuksista.^[3]

Hotellien ja muiden majoituslaitosten vieraskirjoihin asiakkaat ovat monissa maissa lain vaatimuksesta velvollisia kirjaamaan henkilötietonsa. Suomessa majoittujien tiedot kerätään irrallisilla lomakkeilla.

1. ↑ Hakusana vieraskirja, Nykysuomen sanakirja, osa 6 (TS–Ö), WSOY 1996.
2. ↑ Maija Suova (toim.): Emännän tietokirja I–II, 4. uudistettu laitos, s. 1304. WSOY, 1958.
3. ↑ ^{a b} Anu Seppälä ja Anu Virkkunen: Käytös- ja tapatieto, Suuri suomalainen kirjakerho 1985, s. 345.