Vihuela

Vihuela on espanjalainen kielisoitin. Sitä käytettiin renessanssin ajan musiikissa.

Vihuelassa on tavallisesti kuusi kieliparia ja se viritettiin tavallisesti kuten 6-kieliset luutut eli G C F A D G. Soitin kehittyi 1400-luvun lopussa Espanjassa. 1500-luvulla Espanjassa julkaistiin useita kokoelmia musiikkia vihuelalle. Seitsemästä säilyneestä kokoelmasta ensimmäinen oli Luis de Milánin El Maestro vuodelta 1538 ja viimeinen Estevan Daçan El Parnasso vuodelta 1576.

Vihuelan pohja on tasainen ja kansi on tiimalasin muotoinen, eli se muistuttaa rakenteeltaan kitaraa. On esitetty, että kuperakoppainen luuttu olisi muistuttanut liikaa arabiperinteestä maassa, josta maurit oli äskettäin ajettu pois. Tavallaan vihuela korvasti Iberian niemimaalla luutun, joka oli suosittu kielisoitin muualla Euroopassa 1500-luvulla.

Meksikossa esiintyy soitin, jota kutsutaan meksikolaiseksi vihuelaksi, mutta se on täysin nykyaikainen viisikielinen kitaransukuinen soitin, eikä liity alkuperäiseen vihuelaan.