Ab urbe condita | |
---|---|
Ab urbe condita, 1493. |
|
Kirjailija | Titus Livius |
Kieli | latina |
Genre | historia |
Julkaistu | noin 27–9 eaa. |
Suomennos | |
Suomentaja | Marja Itkonen-Kaila (osa); Erkki Palmén, Maija-Leena Kallela, Ylermi Luttinen ja Teivas Oksala (osa) |
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta |
Ab urbe condita (suom. Kaupungin perustamisesta lukien) on roomalaisen historioitsija Titus Liviuksen kirjoittama kirja, joka kertoo Rooman osittain myyttisestä menneisyydestä, alkaen Rooman perustamisesta vuonna 753 eaa.[1] Teos kertoo roomalaisten urhoollisista saavutuksista. Teokseen viitataan usein nimellä Rooman historia.
Livius aloitti teoksen kirjoittamisen noin vuonna 27 eaa. ja se päättyy vuoteen 9 eaa. Ab urbe condita on alun perin sisältänyt 142 kirjaa, mutta nykypäiviin niistä on säilynyt vain 35. Kirjat 1–10 kertovat Rooman perustamisesta ja samnilaissodista, kirjat 21–45 kertovat toisesta puunilaissodasta ja päättyvät sotaan Perseusta vastaan.
Ab urbe conditasta on säilynyt hyvin toista puunilaissotaa kuvaava jakso, jossa on erityisesti kuvattu sodan puhkeamiseen johtaneet tapahtumat, roomalaisten ja karthagolaisten välien kiristyminen ja vaivalloinen Alppien ylittäminen. Kirjasta kuvastuu roomalaisten voimakas kansallinen ilo ja ylpeys siitä, että heidän onnistui lopulta selviytyä voittajina "viekkaasta ja vaarallisesta perivihollisestaan" Hannibalista.