Abu Talib ibn 'Abd al-Muttalib (arab. أبو طالب بن عبد المطلب) (549 – 619) oli islamilaisen historiankirjoituksen mukaan arabijohtaja, Banū Hāshim -klaanin johtaja. Hän oli naimisissa Fatima bint Asadin kanssa ja oli islamin profeetan Muhammadin setä. Abu Talib kasvatti ja tuki Muhammadia siitä lähtien, kun hänen vanhempansa ja isoisä olivat kuolleet.
Abu Talib mainitaan historiallisissa lähteissä ensimmäisen kerran vasta 800-luvulla, jolloin hänestä kerrotaan yksityiskohtaisesti Ibn Hishamin tekemässä profeetta Muhammedin elämäkerrassa.[1] Tämä on herättänyt kysymyksiä Abu Talibin historiallisuudesta, ja jotkut orientalistit pitävätkin häntä keksittynä hahmona. [2]