Ahvenkalat | |
---|---|
Kelta-ahven (Perca flavescens) |
|
Tieteellinen luokittelu | |
Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
Kunta: | Eläimet Animalia |
Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
Yläluokka: | Luukalat Osteichthyes |
Luokka: | Viuhkaeväiset Actinopterygii |
Alaluokka: | Kehittyneet luukalat Neopterygii |
Lahko: |
Ahvenkalat Perciformes Rafinesque, 1810 |
Alalahkot[1] | |
|
|
Katso myös | |
Ahvenkalat (Perciformes) on viuhkaeväisten (Actinopterygii) luokkaan ja Neopterygii-alaluokkaan kuuluva kalalahko.
Ahvenkaloihin kuuluu 40 % kaikista kalalajeista, ja se on selkärankaisten luokittelun suurin lahko.[2] Ahvenkaloja tunnetaan yli 6 000 lajia. Ne jaetaan 18 alalahkoon ja nämä edelleen yli 150 heimoon.[1][3]
Useimmat ahvenkalat elävät merien rannikkovesissä, mutta noin 2 000 lajia on makean veden kaloja, ja toiset 2 000 lajia elää ainakin jossain elämänsä vaiheessa makeassa vedessä.[4]
Tähän lahkoon kuuluvat monet merkittävät ruokakalat, kuten tonnikalat, makrillit, miekkakalat ja ahvenet. Monet lajit ovat suosittuja akvaariokaloja.[3] Suomen kalastosta ahvenkaloihin kuuluvat ahven, kiiski, kuha, elaska, teisti, kivinilkka, tokot sekä pikku- ja isotuulenkala.[5]
Useimmat ahvenkalat ovat pituudeltaan 30 ja 250 cm:n väliltä. Pienimmät lajit ovat alle 1,5 cm pituisia, kuten Filippiineillä elävä kääpiötokko, ja suurimmat yli kolmemetrisiä. Tonnikala ja mustamarliini voivat painaa jopa 650–700 kg.[3]
Ahvenkaloja tavataan kaikkialla maailmassa. Koralliriutoilla elää lukuisia värikkäitä ahvenkalalajeja. Antarktiksen kaloista 75 % kuuluu jääkaloihin tai muihin ahvenkaloihin. Makeanveden ahvenkaloihin kuuluvia kirjoahvenia tavataan Intiassa, Afrikassa, Etelä-Amerikassa ja osissa Pohjois-Amerikkaa. Aurinkoahvenia ja ahvenia esiintyy Pohjois-Amerikassa ja Euroopassa.[3]