Aine

Tämä artikkeli käsittelee fyysistä ainetta eli materiaa. Sanan muita merkityksiä on lueteltu täsmennyssivulla.
Taiteilijan näkemys aineen perusosan, atomin, rakenteesta.

Aine, eli materia (lat. materia) määritellään usein substanssiksi, josta havaittavat fysikaaliset objektit ja maailmankaikkeus koostuvat. Valo, energian aiheuttamat ilmiöt ja voimat eivät ole ainetta. Havaittu aine koostuu atomeista, jotka koostuvat edelleen pienemmistä osasista.

Kaikki aine koostuu alkuaineista tai niiden yhdisteistä. Kemiallisissa reaktioissa alkuaineet eivät muutu toisiksi alkuaineiksi, mutta ne voivat sitoutuva toisiinsa siten, että syntyy uusia yhdisteitä. Vastaavasti yhdisteet voivat hajota toisiksi yhdisteiksi ja/tai alkuaineiksi. Kemiallisessa reaktiossa alku-aineiden ja yhdisteiden kokonaismassa säilyy. Tätä sanotaan aineen häviämättömyyden laiksi. Ydinreaktioissa alkuaineetkin muuttuvat toisiksi alkuaineiksi. Tällöin yleensä vapautuu myös energiaa, joka on pois kokonaismassasta.

Maailmankaikkeudesta hieman alle 30 % on ainetta ja noin 70 % on pimeää energiaa.[1] Aineen katsotaan jääneen jäljelle symmetriarikon ansiosta alkuräjähdyksen jälkeisessä baryonigeneesissä noin 13,7 miljardia vuotta sitten.[2] Aine esiintyy maailmankaikkeudessa pääosin kolmessa olomuodossa; kiinteänä, nesteenä ja kaasuna, sekä lisäksi plasmana, jonka asema aineen olomuotona on kuitenkin kiistanalainen. Aineen vastakohta on antiaine.

  1. Adams, Fred: Elämää multiuniversumissa, s. 71. Like, 2002. ISBN 952-471-392-6
  2. Adams, Fred & Laughlin, Greg: Maailmankaikkeuden elämäkerta – Ikuisuuden fysiikkaa, s. 52. Like, 1999. ISBN 952-471-018-8

Developed by StudentB