Albert Einstein | |
---|---|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 14. maaliskuuta 1879 Ulm, Württembergin kuningaskunta, Saksan keisarikunta |
Kuollut | 18. huhtikuuta 1955 (76 vuotta) Princeton, New Jersey, Yhdysvallat |
Kansalaisuus |
|
Koulutus ja ura | |
Tutkinnot | ETH Zürich |
Väitöstyön ohjaaja | Alfred Kleiner, Heinrich Burkhardt ja Heinrich Friedrich Weber |
Instituutti | |
Oppilaat | Ernst Straus[1] |
Tutkimusalue | fysiikka |
Tunnetut työt | |
Palkinnot | |
Nimikirjoitus |
|
Albert Einstein (/ˈɑi̯nstɑi̯n/; saks. [ˈalbɛɐt ˈʔaɪnʃtaɪn] (ohje); 14. maaliskuuta 1879 Ulm, Württembergin kuningaskunta, Saksan keisarikunta – 18. huhtikuuta 1955 Princeton, New Jersey, Yhdysvallat)[4] oli saksanjuutalainen teoreettinen fyysikko, joka tunnetaan parhaiten suhteellisuusteorian isänä. Hän vaikutti merkittävästi kvanttimekaniikan ja kosmologian kehitykseen, ja häntä pidetään yleisesti 1900-luvun tärkeimpänä fyysikkona.
Einstein sai vuonna 1921 Nobelin fysiikanpalkinnon valosähköisen ilmiön selittämisestä sekä ”muista ansioista”. Svante Arrheniuksen pitämästä puheesta käy ilmi, että näihin ”muihin ansioihin” kuuluu myös se, että Einstein osoitti 1905 ensimmäisenä Brownin liikkeen avulla atomien olemassaolon.[5] Tästä hänelle ehdotettiin Nobelia jo vuonna 1910.[6] Einstein osoitti teoreettisesti, miten hiukkasen siksak-liike johtuu molekyylien lämpöliikkeestä.