Aleksandr Mihailovitš Prohorov | |
---|---|
Александр Михайлович Прохоров | |
Henkilötiedot | |
Koko nimi | Александр Михайлович Прохоров |
Syntynyt | 11. heinäkuuta 1916 Atherton, Australia |
Kuollut | 8. tammikuuta 2002 Moskova, Venäjä |
Kansalaisuus | neuvostoliittolainen |
Koulutus ja ura | |
Tutkinnot | Pietarin valtionyliopisto |
Väitöstyön ohjaaja | Vladimir Migulin ja Sergei Rytov |
Instituutti |
Moskovan yliopisto Moskovan fysiikan ja teknologian instituutti |
Oppilaat | Evgeny Velikhov (käännä suomeksi), Jevgeni Dianov, Nikolay Karlov (käännä suomeksi), Vyacheslav Osiko (käännä suomeksi), Nikolai Basov ja Pavel Pavlovitš Pašinin |
Tutkimusalue | fysiikka |
Palkinnot |
Nobelin fysiikanpalkinto (1964) Demidov-palkinto |
Aleksandr Mihailovitš Prohorov (ven. Александр Михайлович Прохоров, 11. heinäkuuta 1916 – 8. tammikuuta 2002 Moskova[1]) oli Australiassa syntynyt neuvostoliittolainen fyysikko. Hän sai vuonna 1964 Nobelin fysiikanpalkinnon laseriin ja maseriin kohdistuneesta tutkimuksesta, yhdessä Nikolai Basovin ja Charles Townesin kanssa.[2]
Prohorov syntyi Australian Queenslandissa sijaitsevassa Athertonin kaupungissa venäläiseen maahanmuuttajaperheeseen. Lokakuun vallankumouksen jälkeen hänen vanhempansa palasivat Neuvostoliittoon. Prohorov kirjautui Neuvostoliiton armeijaan kesäkuussa 1941. Hän osallistui toiseen maailmansotaan, jonka aikana hän haavoittui kahdesti.