Aloiteoikeus

Tässä artikkelissa tai sen osassa aihetta käsitellään lähinnä Suomen tai suomalaisten näkökulmasta. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin näkökulmaa yleismaailmallisemmaksi. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.

Aloiteoikeus tarkoittaa henkilön oikeutta panna vireille eli saattaa virkakoneiston käsiteltäväksi jokin ehdotus. Lainsäädännöllinen aloiteoikeus eli oikeus ehdottaa lain säätämistä, muuttamista, selittämistä tai kumoamista on Suomessa kansanedustajilla, tasavallan presidentillä, Ahvenanmaan maakuntapäivillä ja kirkolliskokouksella.^[1]

Kunnallinen aloiteoikeus on jokaisella kuntalaisella kunnan toimintaa koskevissa asioissa. Aloitteen kunnanvaltuuston toimivaltaan kuuluvassa asiassa voi tehdä vähintään kaksi prosenttia kunnan äänioikeutetuista asukkaista. Valtuuston on käsiteltävä asia viimeistään kuuden kuukauden kuluttua asian vireilletulosta.^[2]

Kansanedustajien aloiteoikeudesta säädetään perustuslain 39 §:ssä. Sen mukaan heillä on oikeus tehdä lakialoite, talousarvioaloite ja toimenpidealoite. Lakialoite on eduskunnan käsiteltäväksi saatettu ehdotus uudeksi laiksi tai voimassa olevan lain muuttamiseksi. Talousarvioaloite sisältää ehdotuksen talousarvioon otettavasta määrärahasta tai päätöksestä. Toimenpidealoite sisältää ehdotuksen lainvalmistelun tai muun toimen aloittamisesta.^[3]

Presidentin aloiteoikeus tarkoittaa hänen oikeuttaan antaa eduskunnalle hallituksen esityksiä lakiehdotuksineen. Ministeriöt valmistelevat esitysehdotukset ja valtioneuvosto käsittelee ne yleisistunnossaan ennen niiden esittelemistä presidentille. Tämä tarkoittaa sitä, että presidentti saa käyttää aloiteoikeuttaan vain valtioneuvoston ehdotuksesta.^[4]

Ahvenanmaan maakuntapäivillä on oikeus tehdä aloitteita asioissa, jotka kuuluvat valtakunnan lainsäädäntövallan piiriin. Maan hallitus antaa aloitteet eduskunnan käsiteltäviksi.^[5] Suomen evankelis-luterilaisella kirkolla on yksinoikeus ehdottaa uutta kirkkolakia sekä vanhan kirkkolain muuttamista ja kumoamista. Ehdotuksen tekee kirkolliskokous. Sillä on myös oikeus tehdä ehdotuksia muusta kirkkoon liittyvästä lainsäädännöstä. Ehdotuksen tutkii ja vahvistaa presidentti ja eduskunta.^[6] Suomen ortodoksisella kirkolla on oikeus ehdottaa muutosta lakiin ortodoksisesta kirkosta ja ehdottaa muuta kirkkoa koskevaa lainsäädäntöä. Ehdotukset tekee kirkolliskokous.^[7]

1. ↑ Suomalainen tietosanakirja, Weilin+Göös 1989–1993.
2. ↑ Kuntalaki, 23 §
3. ↑ Suomen perustuslaki, 39 §
4. ↑ Encyclopædia iuridica fennica, Suomalainen lakimiesyhdistys 1994–1999, ISBN 951-855-135-9, osa V palsta 542.
5. ↑ Ahvenanmaan itsehallintolaki, 22 §
6. ↑ Kirkkolaki 2:2 ja 20:7.
7. ↑ Laki ortodoksisesta kirkosta, 4 § ja 20 §