Ankkuri

Ankkuri on tavallisesti rautainen väline, jolla esimerkiksi laiva, vene, poiju tai pyydys kiinnitetään väliaikaisesti tai pysyvästi paikalleen.

Suurissa aluksissa käytetään tavallisesti tukittomia ankkureita. Näissä ankkureissa kourat ovat rinnakkain ja ne on nivelletty siten, että ne kääntyvät kohti pohjaa ja pääsevät pureutumaan sen kerrostumiin. Erityistarkoituksiin on lukuisia ankkureita, esimerkiksi naarausankkuri, heittoankkuri ja kallioankkuri. Ankkuri on myös toivon ja uuden alun symboli, ja erityisesti merimiehet ovat suosineet sitä tatuoinneissa.

Ankkurin pitoon voidaan vaikuttaa sen painolla ja muodolla. Pitoa voidaan lisätä käyttämällä ankkurikettinkiä, jonka paino voi suurissa aluksissa olla useita tonnejakin. Sen lisäksi, että ankkurikettinki tuo lisää painoa, se myös kääntää vedon suunnan optimaaliseksi ankkurin pitokulmaan nähden. Ankkuri pitää sitä paremmin, mitä lähempänä veto on vaakatasoa. Nykyiset ankkurit muistuttavat perinteistä ankkuria enää vähän.

Materiaalien kehittyminen ja fysiikan tuntemus ovat vieneet ankkureiden ulkomuotoa melkoisen kauas vanhasta mallista, tukkiankkurista. Tukkiankkurissa tukin tehtävänä on kääntää ankkuri oikeaan asentoon. Tukki on sijoitettu ankkurin varren veneen puoleiseen päähän, ja se on suorassa kulmassa kouriin nähden. Tukin tehtävänä on kääntää ankkuri oikeaan asentoon, jotta kourat pääsevät pureutumaan pohjaan tai sen muotoihin.

Ankkuri oli Välimeren seudulla antiikin aikoina meren jumalien symboli, joka ilmaisi lujuutta, turvallisuutta ja rohkeutta. Esikristillisissä hautakuvissa se kertoi merimiehen ammatin. Ankkurista tuli varhaiskristillisyydessä ristinmuotonsa takia lunastuksen ja toivon vertauskuva. Hautakuvissa siihen yhdistettiin usein kala ja delfiini. Ankkuri on myös joidenkin pyhimysten - kuten Clemens Roomalaisen (legendassa hänet hukutettiin ankkuri kaulassaan) ja merenkulkijoiden suojeluspyhimyksen Nikolauksen - tunnus. Ankkuri nähdään myös monien merenrantakaupunkien vaakunoissa. ^[1][2]

1. ↑ Suuri symbolikirja. Toimittanut Pentti Lempiäinen. WSOY 1993, ISBN 951-0-18537-X.
2. ↑ CatholicSaints.info Anchor catholicsaints.info. Viitattu 9.11.2020.