Anssi Simojoki

Osa artikkelisarjaa
Rukoilevaisuus
Henkilöitä 1700-luku Liisa Erkintytär Abraham Achrenius Antti Achrenius Anna Haapakoski Bengt Jakob Ignatius Gustaf Rancken Anna Rogel Juliana Söderborg 1800-luku Johan Dahlberg Kustaa Heinikkala Efraim Jaakola Matti Merivirta Matti Paavola Matti Pukanhaava Henrik Renqvist Mikael Rostedt Juhana Uusikartano 1900-luku Anssi Simojoki
Liike Karjalan rukoilevaisliike Suomen rukoilevaisen kansan yhdistys Länsi-Suomen Rukoilevaisten Yhdistys
Opistot Eurajoen kristillinen opisto
Media Continuationer om gamla och nya saker Länsi-Suomen Herännäislehti
Kulttuuri Vanha virsikirja (1701) Halullisten sielujen hengelliset laulut (1790) Siionin virret (1790) Armon lapset veisatkaa (2006) Biblia Herännäisjuhlat Rukoilevaisten kesäseurat
Lisää aiheesta Hyppyherätys
n k m

Niilo Anssi Ylermi Simojoki (7. syyskuuta 1944^[1] Isokyrö – 6. heinäkuuta 2020 Uusikaupunki^[2]) oli suomalainen pappi, lähetystyöntekijä, teologi ja runoilija.

Simojoen vanhemmat olivat eversti Niilo A. A. Simojoki (ent. Simelius) ja opettaja Siiri Palmu. Hän valmistui ylioppilaaksi Helsingin normaalilyseosta vuonna 1963 ja teologian kandidaatiksi Helsingin yliopistosta 1972. Valmistuttuaan hänet vihittiin papiksi Turun arkkihiippakuntaan. Simojoki valmistui teologian lisensiaatiksi Åbo Akademista 1993 ja väitteli teologian tohtoriksi 1997. Hänen englanninkielinen väitöskirjansa Apocalypse Interpreted käsitteli Ilmestyskirjan tulkintoja Suomessa.^[3]

Simojoki toimi virallisena apulaisena Laitilan (1972–1973) ja Porin Teljän (1973–1975) seurakunnissa sekä Lapin kirkkoherrana 1975–1990. Pisimmän työjakson hän teki lähetystyössä Keniassa (1989–2009), ensin Suomen Luterilaisen Evankeliumiyhdistyksen (SLEY) ja vuodesta 1996 yhdysvaltalaisen Lutheran Heritage Foundationin palveluksessa. Jälkimmäisessä ominaisuudessa hän johti luterilaisen kirjallisuuden käännöstyötä swahiliksi ja muille Afrikan kielille.

Simojoki oli Paavalin synodin perustajajäsen ja tuli varsinkin 1980-luvulla tunnetuksi kirkon naispappeutta vastustavan tunnustuksellisen liikkeen johtavana hahmona.^lähde? Siirryttyään seurakuntatyöhön Satakuntaan, Simojoki kotiutui rukoilevaiseen herätysliikkeeseen, jossa hän nousi näkyvään asemaan. Hän toimi muun muassa Länsi-Suomen Herännäislehden päätoimittajana (1984–1989) sekä Halullisten sielujen hengellisten laulujen neliäänisen nuottilaitoksen toimittaneen työryhmän puheenjohtajana.

Keväällä 2015 Simojoki menetti oikeutensa toimia pappina Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa hoidettuaan Lähetyshiippakuntaan kuuluvan seurakunnan tehtäviä.^[4]

Simojoki julkaisi runokokoelman Yölintu (1988).

1. ↑ Syntymäpäivät, Suomen Kuvalehti nro 25, 29.8.2014, s. 63.
2. ↑ Pastori Anssi Simojoki sai taivaskutsun Lähetyshiippakunta. 7.7.2020. Viitattu 7.7.2020.
3. ↑ Stewart, Timo R.: Ja sana tuli valtioksi: Suomalaisen kristillisen sionismin aatehistoria, s. 21. (Diss. Politiikan ja talouden tutkimuksen laitoksen julkaisuja, 22) Helsingin yliopisto, 2015. ISSN 2243-3635 ISBN 978-952-10-9159-9 Teoksen verkkoversio (viitattu 7.7.2020).
4. ↑ Arkkihiippakunnan erottama pappi: ”Kuin olisi turpaansa saanut” Turun Sanomat. 8.4.2015. Arkistoitu 23.8.2016. Viitattu 21.8.2016.