Antimoni

TinaAntimoniTelluuri
As

Sb

Bi  
 
 


Yleistä
Nimi Antimoni
Tunnus Sb
Järjestysluku 51
Luokka Puolimetallit
Lohko p-lohko
Ryhmä 15
Jakso 5
Tiheys6,697 · 103 kg/m3
Kovuus3,0 (Mohsin asteikko)
VäriHopeanhohtoinen harmaa
Löytövuosi
Atomiominaisuudet
Atomipaino (Ar)121,760[1]
Atomisäde, mitattu (laskennallinen)133 pm
Kovalenttisäde138 pm
Van der Waalsin säde200 pm
Orbitaalirakenne[Kr] 4d10 5s2 5p3
Elektroneja elektronikuorilla 2, 8, 18, 18, 5
Hapetusluvut-III, +III, +V
KiderakenneRomboedrinen (trigonaalinen)
Fysikaaliset ominaisuudet
Olomuoto Kiinteä
Sulamispiste903,78 K (630,63 °C)
Kiehumispiste1 908 K (1 635 °C)
Höyrystymislämpö193,43 kJ/mol
Sulamislämpö19,79 kJ/mol
Äänen nopeus3 420 m/s 293 K:ssa
Muuta
Elektronegatiivisuus2,05 (Paulingin asteikko)
Ominaislämpökapasiteetti 0,207 kJ/(kg K)
Sähkönjohtavuus2,5×106 S/m
Lämmönjohtavuus(300 K) 24,4 W/(m·K)
CAS-numero7440-36-0
Tiedot normaalilämpötilassa ja -paineessa
Antimonia
Raakaa, kiteytynyttä antimonia (siniharmaat metallinhohtoiset säleet ja rakeet) kvartsissa.

Antimoni on alkuaine, jonka kemiallinen merkki on Sb (lat. stibium) ja järjestysluku 51. Antimoni luokitellaan usein puolimetalliksi, sillä se on muutoin metallin kaltainen ja muistuttaa erityisesti lyijyä, mutta johtaa huonosti sähköä.[2] Se on hopeanhohtoinen kova ja hauras aine. Sen sulamispiste on 630 °C ja kiehumispiste 1 635 °C.[3] Sen erikoinen ominaisuus on, että se laajenee jähmettyessään.[2]

  1. Michael T. Wieser & Tyler B. Coplen: Atomic Weights of the Elements 2009 (IUPAC technical report). Pure and Applied Chemistry, 2011, 83. vsk, nro 2. IUPAC. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 16.4.2011. (englanniksi)
  2. a b Marko Hamilo: Antimoni koitui ehkä Mozartinkin kohtaloksi (Alkuainesarjan artikkeli antimonista) 8.8.2006. Helsingin Sanomat. Arkistoitu Viitattu 7.7.2010.
  3. Antimonin kansainvälinen kemikaalikortti

Developed by StudentB