Approksimantti

Approksimantti (engl. approximant) on konsonanttinen äänne, jota muodostettaessa ilmavirta pääsee kulkemaan vokaalien tapaan vapaasti suuväylässä ilman hankaushälyn muodostumista, toisin kuin muissa konsonanteissa.^[1] Approksimantit ovat resonantteja,^[1] ja ne voidaan edelleen luokitella lateraalisiin ja sentraalisiin approksimantteihin.

Puolivokaali taas on termi, jota jotkut pitävät synonyymisena joko yleisesti approksimantin tai nimenomaisesti sentraalisen approksimantin kanssa, kun taas toiset katsovat, että näiden välillä on käsitteellinen ero: approksimantti viittaisi yksin ääniväylän väljyyteen (eli siihen, ettei sen aikana synny artikulaattorien välillä frikaatiota), puolivokaali taas siihen, ettei äänne ole kestoltaan pidennettävissä.^[2] Toisaalta tästä määritelmästä seuraisi, etteivät esimerkiksi suomen j ja v olisi puolivokaaleja kuin yleiskielessä, koska murteittain ne voivat yleisgeminaation seurauksena pidentyä (ajaa > ajjaa, tavaa > tavvaa).

Suomenkielisessä kielitieteellisessä käytännössä approksimanttia ja puolivokaalia käytetään usein synonyymeina, ja edellinen on käytännössä selvästi harvinaisempi. Esimerkiksi Ison suomen kieliopin hakemisto tuntee vain puolivokaalin, ja suomen konsonanteista j ja v mainitaan nimenomaan puolivokaaleiksi.^[3]

1. ↑ ^{a b} Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti; viitettä FP58-99 ei löytynyt
2. ↑ Catford, J. C.: A practical introduction to phonetics (2. laitos), s. 69. Oxford University Press, 2001.
3. ↑ Hakulinen, Auli ym.: Iso suomen kielioppi, s. 39. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2004.