Aramea | |
---|---|
Oma nimi |
𐤀𐤓𐤌𐤉𐤀 𐡀𐡓𐡌𐡉𐡀 אַרָמָיָא ܐܪܡܝܐ |
Muu nimi | länsi-aramea |
Tiedot | |
Alue | Iran, Irak, Israel, Syyria, Turkki, Palestiina |
Puhujia | noin 500 000 |
Sija | ei sadan suurimman joukossa |
Kirjaimisto | aramean kirjaimisto, syyrialainen kirjaimisto, heprealainen kirjaimisto, mandean kirjaimisto, arabialainen kirjaimisto |
Kielitieteellinen luokitus | |
Kielikunta | afro-aasialaiset kielet |
Kieliryhmä |
seemiläiset kielet keskiseemiläiset kielet luoteis-seemiläiset kielet |
Aramea (syyr. ܐܪܡܝܐ arāmāyā hepr. ארמיא arāmît) on Lähi-idässä käytetty, länsiseemiläisestä kantakielestä kehittynyt seemiläinen kieli. Vanhimmat arameankieliset kirjoitukset ovat 900-luvulta eaa. Aramean kieltä käytettiin myös roomalaisessa Juudeassa, ja yleisesti uskotaan sen olleen Jeesuksen äidinkieli. Eräät osat Vanhaa testamenttia on kirjoitettu alun perin arameaksi, samoin suurin osa juutalaista Talmudia.
Orientalistit Alphonse Mingana ja Christoph Luxenberg katsovat, että myös Koraani on ainakin osittain kirjoitettu arameaksi, syyro-arameaksi, tai niiden ja arabian sekakielellä. Kirjoituksen tarkkeet on kuitenkin myöhemmin lisätty olettaen, että kieli olisi ollut puhdasta arabiaa. Tämä olisi johtanut lukuisiin Koraanin tekstiä koskeviin väärinkäsityksiin, esimerkiksi viinirypäleiden tulkitsemiseen Paratiisin neidoiksi.[1][2]
Nykyään aramean kielen eri muodoilla on noin 500 000 puhujaa, enimmäkseen Syyriassa ja Irakissa sekä paljon siirtolaisina Euroopassa ja Yhdysvalloissa. Sitä puhuvat etenkin assyrialaiskristityt.[3][4]