Asetus

Asetus on Suomen lakia täsmentävä tai täydentävä säädös, joka annetaan lain antaman asetuksenantovaltuutuksen nojalla. Tasavallan presidentti, valtioneuvosto tai ministeriö voivat antaa asetuksia eduskunnan säätämän lain perusteella. Valtioneuvoston asetukset ovat tavanomaisin säädösluokka. Ne valmistellaan kyseisen alan ministeriössä, ja käsitellään valtioneuvoston yleisistunnossa. Tarkempia säännöksiä antavat ministeriöt ministeriöitten asetuksin. Tasavallan presidentin asetus on erikoissäännöstyyppi, jota käytetään eräissä puolustusvoimiin, Rajavartiolaitokseen ja valtakunnan turvallisuuteen liittyvissä asioissa. Tällaiset asetukset valmistellaan ministeriössä ja säädetään presidentin esittelyssä.

Asetukset tarkentavat lakia, mutta eivät muuta sen sisältöä. Perustuslaki rajoittaa lisäksi asetuksien alaa siten, että "yksilön oikeudet ja velvollisuudet" eivät saa jäädä asetuksen varaan: "lailla on kuitenkin säädettävä yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteista sekä asioista, jotka perustuslain mukaan muuten kuuluvat lain alaan."[1]

Lailla on toisinaan samanniminen asetus seuranaan. Esimerkiksi perusopetuslaki määrää oppiaineet, joita koulussa opetetaan, ja aineiden tuntimääristä säädetään valtioneuvoston asetuksella.

Ennen vuotta 2000, vanhan hallitusmuodon ollessa voimassa, tasavallan presidentillä oli oikeus antaa asetuksia aiheista joista ei ollut olemassa lakia. Nyt tällaiset asetukset on pääosin muutettu eduskunnan säätämiksi laeiksi.

  1. 80 § Asetuksen antaminen ja lainsäädäntövallan siirtäminen Suomen Perustuslaki. Finlex. Viitattu 11.7.2013.

Developed by StudentB