Back مطيافية الامتصاص الذري Arabic Атомна абсорбционна спектроскопия Bulgarian Espectrometria d'absorció atòmica Catalan Atomová absorpční spektrometrie Czech Atomabsorptionsspektrometrie German Atomic absorption spectroscopy English Espectroscopia de absorción atómica Spanish Aatomispektroskoopia Estonian طیف‌سنجی جذب اتمی Persian Spectrométrie d'absorption atomique French

Atomiabsorptiospektrometri

Atomiabsorptiospektrometri

Atomiabsorptiospektrometria (AAS) on analyysimenetelmä, joka soveltuu alkuainemäärityksiin.[1] Metallit voidaan yleensä määrittää AAS:lla. Epämetalleja (esimerkiksi H, C, O, P, S, N) ja halogeeneja (esimerkiksi Cl, F, I, Br) ei AAS:lla pystytä määrittämään. Tekniikalla ei havaita yhdisteitä (esimerkiksi KCl, Fe2O3), vaan yhdisteet hajotetaan atomimuotoon yksittäisen alkuaineen määrittämiseksi.[2][3]

AAS –määrityksessä höyrystetty näyte syötetään laitteeseen, jossa näytteen yhdisteet hajotetaan kuumentamalla atomeiksi. Tutkittavan alkuaineen atomit viritetään näkyvän tai ultraviolettivalon avulla viritystilaan, jolloin atomi absorboi valoa siirtyessään perustilalta viritystilalle. Säteilylähteenä on tyypillisesti onttokatodilamppu tai elektroditon purkauslamppu. Säteilyä absorboituu sitä enemmän, mitä enemmän atomeja näytteessä on.[2][3] Vertaamalla näytteeseen kohdistettua ja näytteen läpäissyttä säteilyä saadaan mittaus suoritettua kvantitatiivisesti Lambert–Beerin lain mukaisesti.

AAS-tekniikka ryhmitellään usein sen mukaan, miten aine saadaan atomimuotoon. Tavallisin atomisointitapa on liekkitekniikka (FAAS), jossa näyte syötetään kuumaan liekkiin, jossa näytteen sisältämät yhdisteet atomisoituvat. Grafiittiuunitekniikassa (GFAAS) näyte atomisoidaan kuumentamalla sitä sähkövirran avulla pienessä grafiittiputkessa, ns. grafiittiuunissa. Liekki- ja grafiittiuunitekniikka ovat yleismenetelmiä, joilla saadaan useimmat alkuaineet määritettyä. Lisäksi on käytössä erikoismenetelmiä joillekin alkuaineille (kylmähöyrytekniikka Hg:lle, hydriditekniikka Se:lle, As:lle, Sb:lle, Bi:lle, Ge:lle, Sn:lle ja Pb:lle).[2]

  1. ↑ 5.3. Atomiabsorptiospektrometria Laboratorioanalyysit. Opetushallitus. Viitattu 6.7.2013.
  2. ↑ a b c Douglas A. Skoog, F. James Holler & Stanley R. Crouch: Principles of Intrumental Analysis, s. 230-247. (6th Edition) Thomson Brooks/Cole, 2007. ISBN 978-0-495-12570-9 (englanniksi)
  3. ↑ a b Daniel C. Harris: Quantitative Chemical Analysis, s. 454. W. H. Freeman and Company, 2007. ISBN 978-0-7167-7041-1 (englanniksi)

Developed by StudentB