Avaruus

Tämä artikkeli kertoo avaruudesta sanan tähtitieteellisessä merkityksessä. Sanan muista merkityksistä katso täsmennyssivu.
Kuva avaruudesta ja ilmakehästä maapallon ulkopuolella. Kuva otettu Kansainväliseltä avaruusasemalta Yhdysvaltojen yllä vuonna 2015.
Avaruuden voidaan sanoa alkavan Kármánin rajasta (100 km), jonka on katsottu erottavan maan ilmakehä ja avaruuden vyöhykkeet toisistaan.

Avaruus tai ulkoavaruus on tähtitieteessä pääosin tyhjiön muodostama osa maailmankaikkeutta Maan ilmakehän ulkopuolella. Tarkkaa rajaa maapallon ilmakehän loppumisen ja avaruuden alkamisen välille ei voida asettaa, koska ilmakehän tiheys alenee maapallon painovoimakentän heikentyessä Maasta loitonnuttaessa eikä ole olemassa selkeää rajaa, mutta avaruuden voidaan katsoa alkavan 100 kilometrin korkeudella sijaitsevasta Kármánin rajasta.[1] Tällä korkeudella ilmakehän tiheys on enää vain noin 1/2 200 000 maanpinnan ilmakehän tiheydestä.

Avaruus on lähes yksinomaan tyhjiö. Tyhjiötä täyttävä massa on pimeässä aineessa, tähdissä ja planeetoissa. Tähtienvälisessä avaruudessa leijuu silti erittäin pienitiheyksisiä vetypilviä (tiheys on suuruusluokkaa yksi atomi kuutiosenttimetrissä) sekä fotoneita, neutriinoita ja muita alkeishiukkasia. Osa tähtienvälisestä aineesta on molekyyleinä (molekyylipilvet) sekä pölyhiukkasina, joiden arvellaan koostuvan etupäässä grafiitista ja silikaateista.lähde?

Suurin osa avaruuden massasta on nykytiedon mukaan niin sanottua pimeää ainetta. Pimeän aineen koostumusta ei tiedetä tarkasti, mutta on arveltu, että se voisi koostua esimerkiksi neutriinoista, pienistä mustista aukoista tai toistaiseksi tuntemattomista alkeishiukkasista.[2]

  1. 100 km Altitude Boundary for Astronautics Fédération Aéronautique Internationale. Arkistoitu 9.8.2011. Viitattu 6.3.2016. (englanniksi)
  2. Nummila, Sakari: Historiallinen hiukkaslöytö – pimeän aineen koostumus saattoi ratketa Tähdet ja avaruus. 16.4.2013. Viitattu 6.3.2016.

Developed by StudentB