Avoin tiede on kansainvälinen liike, joka pyrkii edistämään avoimia toimintamalleja tieteessä ja tieteellisessä tutkimuksessa. Avoimuus on tieteen ja tutkimuksen keskeinen periaate. Se demokratisoi tiedettä luomalla mahdollisuuksia osallistua tutkimuksen tekemiseen aiempaa laajemmalle joukolle tutkijoita sekä tarjoamalla päätöksentekijöille ja kansalaisille pääsyn tieteelliseen tietoon.
Avoin tiede on noussut kansainvälisesti merkittäväksi tavaksi edistää tiedettä ja tieteen vaikuttavuutta yhteiskunnassa. Keskeisenä tavoitteena on tutkimustuotosten (esimerkiksi tutkimustulokset, tutkimusdata ja tutkimuksessa käytetyt menetelmät) avoin saatavuus antamalle tuotoksille avoimuutta tukeva lisenssi.[1]
Avoin tiede sisältää käytäntöjä, kuten tutkimusjulkaisujen avoimen saatavuuden edistäminen, tutkimusaineistojen avoin julkaiseminen, avoimen lähdekoodin ja avoimien standardien hyödyntäminen, sekä tutkimusprosessin julkinen dokumentointi niin kutsutun avoimen muistikirjan menetelmällä.
Avoin tiede ei kuitenkaan ole vain kokoelma tutkimuksen teon tapoja ja suosituksia, vaan tutkimuskulttuurin muutosprosessi. Keskustelut siitä, mitä avoin tiede kattaa, ovat jatkuvassa kehityksessä. Yhtäältä tieteen avoimuus on aina ollut osa vastuullista tiedettä, sillä läpinäkyvyys ja avoimuus ovat tutkimuksen keskeisiä arvoja. Toisaalta tietyt tieteelliset nykykäytännöt ovat ristiriidassa avoimen tieteen periaatteiden kanssa. Esimerkiksi tutkimustulosten julkaiseminen pääosin vain vertaisarvioiduissa tieteellisissä lehdissä voi edistää tutkijan uraa. Vain harvalla on kuitenkaan pääsy näihin julkaisuihin.[2]
Avoimen tieteen päähyödyiksi katsotaan resurssien jakamisen myötä tapahtuva tieteen kehityksen nopeutuminen, tutkimuskäytäntöjen läpinäkyvyyden lisääntymisestä johtuva laadun ja tutkimuksen uusittavuuden parantuminen, sekä tutkimustulosten paremman saavutettavuuden myötä lisääntyvä yhteiskunnallinen vaikuttavuus. Tutkimusaineistojen vapaa jakaminen saattaa myös lisätä viittauksia tehtyyn tutkimustyöhön[3].