Boori

BerylliumBooriHiili


B

Al  
 
 


Yleistä
Nimi Boori
Tunnus B
Järjestysluku 5
Luokka puolimetalli
Lohko p-lohko
Ryhmä 13
Jakso 2
Tiheys2,34 · 103 kg/m3
Kovuus9,3 (Mohsin asteikko)
Värimusta, rusehtava
Löytövuosi, löytäjä 1808, Sir Humphry Davy, Joseph Louis Gay-Lussac
Atomiominaisuudet
Atomipaino (Ar)10,81
Atomisäde, mitattu (laskennallinen)85 pm
Van der Waalsin säde98 pm
Orbitaalirakenne[He] 2s2 2p1
Elektroneja elektronikuorilla 2, 3
Hapetusluvut+III
Kiderakenneα- ja β-boori romboedrisiä, γ-boori ortorombinen
Fysikaaliset ominaisuudet
Olomuoto kiinteä
Sulamispiste2 573,15 (2 352,2) K (2 300,0 °C)
Kiehumispiste2 823,15 (sublimoitumispiste) (3 823,2; 4 275) K (2 550,0 °C)
Moolitilavuus4,6 · 10−3 m3/mol
Höyrystymislämpö489,70 kJ/mol
Sulamislämpö50,20 kJ/mol
Muuta
Elektronegatiivisuus2,04 (Paulingin asteikko)
Ominaislämpökapasiteetti 1,026 kJ/(kg K)
Sähkönjohtavuus0,0001 S/m
Lämmönjohtavuus27,4 W/(m·K)
CAS-numero7440-42-8
Tiedot normaalilämpötilassa ja -paineessa
Boori värjää bunsenlampun liekin vihreäksi.

Boori on alkuaine, joka on kolmiarvoinen amorfinen puolimetalli, jota esiintyy luonnossa vain boraattiyhdisteinä. Sen kemiallinen merkki on B (lat. boronium) ja atomimassa IUPACin standardin mukaisesti [10,806; 10,821] amu.[1] Ensimmäisen kerran booria eristettiin 1800-luvulla.

Boori on kovaa ja kemiallisesti suhteellisen reagoimatonta. Sen yhdisteiden kemia on monimuotoista ja yhdisteet ovat usein rakenteeltaan monimutkaisia. Alkuaineena boorilla on vain muutamia käyttökohteita, mutta sen yhdisteitä käytetään esimerkiksi borosilikaattilasin valmistukseen. Boori on kasvien kasvulle välttämätön hivenaine.

  1. Michael T. Wieser & Tyler B. Coplen: Atomic Weights of the Elements 2009 (IUPAC technical report). Pure and Applied Chemistry, 2011, 83. vsk, nro 2. IUPAC. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 15.6.2011. (englanniksi)

Developed by StudentB