Back معركة بورودينو Arabic معركة بورودينو ARZ Borodino döyüşü Azerbaijani بورودینو دؤیوشو AZB Барадзінская бітва Byelorussian Барадзінская бітва BE-X-OLD Бородинска битка Bulgarian Бородиногой байлдаан BXR Batalla de Borodinó Catalan Bitva u Borodina Czech
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. Tarkennus: Pääosin lähteetön |
| Borodinon taistelu | |||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Osa Napoleonin sotaretkeä Venäjälle | |||||||||
 Moskovan taistelu 1812, Louis Lejeunen maalaus vuodelta 1822.
| |||||||||
| |||||||||
| Osapuolet | |||||||||
|
|
|||||||||
| Komentajat | |||||||||
|
|
| ||||||||
| Vahvuudet | |||||||||
|
130 000 miestä, 587 tykkiä[1] |
120 000 miestä, 624 tykkiä | ||||||||
| Tappiot | |||||||||
|
~30,000–35,000 kaatunutta, haavoittunutta ja vangittua[2] |
Noin 39 000–45 000 kaatunutta, haavoittunutta ja vangittua | ||||||||
Borodinon taistelu (ven. Бороди́нское сраже́ние, Borodinskoe sraženie; ranskaksi Bataille de la Moskova, 7. syyskuuta 1812 (J: 26. elokuuta) Moskovan lähistöllä oli suurin ja tuhoisin taistelu Napoleonin sotaretkellä Venäjälle ja myös kaikissa Napoleonin sodissa. Ranskan keisarikunnan ”Suuri Armeija”, Grande Armée, jonka joukoista yli puolet oli saksalaisia, puolalaisia ja italialaisia ym. kansallisuuksia, hyökkäsi keisari Napoleon I:n johdolla Borodinon kylän luona. Venäjän keisarikunnan armeijaa komensi jalkaväenkenraali Mihail Kutuzov. Ranskalaiset onnistuivat valloittamaan taistelukentän tärkeimmät kohteet, mutta epäonnistuivat suurista tappioistaan huolimatta tuhoamaan suuren osan Venäjän keisarillisen armeijan joukoista. Napoleon menetti lähes kolmasosan armeijastaan kaatuneina tai haavoittuneina.[3]
Taistelu päättyi Venäjän armeijan vetäytymiseen. Taistelujen jälkeen Ranskan armeija ei lähtenyt perinteiseen tapaan takaa-ajoon. Se oli liian uupunut, eikä Napoleonilla ollut tarpeeksi tietoa Venäjän armeijan taistelukyvystä. Napoleon ei myöskään käyttänyt levännyttä Keisarillisen kaartin Vanhaa kaartia takaa-ajoon, koska hän katsoi tarvitsevansa sitä myöhemmin.lähde?
Taistelun lopputulos oli ratkaisematon, ja se oli viimeinen Grande Arméen etenemistaistelu. Samalla se oli myös Napoleonin Venäjän sotaretken käännekohta. Venäläisten tappiot olivat huomattavat, mutta he pystyivät täydentämään ja kouluttamaan uusia joukkoja laajoista reserveistään sodan myöhempiä vaiheita varten. Borodinon taistelusta on eri historioitsijoilla erilaisia ja jopa ristiriitaisia kuvauksia.
Borodinon taistelu on kuvattu hyvin kaunokirjallisuudessa, muun muassa Leo Tolstoin kirjassa Sota ja rauha. Venäjän federaatiossa järjestettiin 2. syyskuuta 2012 suuret 200-vuotisjuhlallisuudet Borodinon taistelun muistoksi.[4]
Kun 1912 juhlittiin Borodinon taistelun 100-vuotismuistopäivää, oli tiettävästi ainakin yksi taisteluun osallistunut elossa, 117-vuotias heikkokuuloinen ja -näköinen Jakovlevitš Tolstoguzov, joka ehti kuitenkin kuolla ennen kuin ehti junalla Moskovaan osallistumaan juhlallisuuksiin.[5]
Viittausvirhe: <ref>-elementit löytyivät ryhmälle nimeltä ”lower-alpha”, mutta vastaavaa <references group="lower-alpha"/>-elementtiä ei löytynyt
- ↑ Riehn, Richard K.: 1812: Napoleon's Russian Campaign, s. 479. McGraw-Hill, 1990. ISBN 978-007-052-731-7
- ↑ Lindqvist, Herman: Napoleon, s. 368. WSOY, 2005. ISBN 978-951-030-810-3
- ↑ Napoleonic Wars - France, Northern Europe, 1809-12 | Britannica www.britannica.com. Viitattu 9.3.2024. (englanniksi)
- ↑ Venäjä juhlii Borodinon taistelun 200-vuotispäivää Kaleva. 2.9.2012. Kaleva Media. Viitattu 2.9.2012.
- ↑ Павел Белоглазов (Pavel Beloglazov): У каждого своё Бородино! Павел Яковлевич Толстогузов Тюменская правда (Tjumenskaja Pravda-lehti). 15.2.2012. Tjumenin kaupunki. Arkistoitu 10.9.2012. Viitattu 2.9.2012. (venäjäksi)