Carl Gustaf Ekman | |
---|---|
Ruotsin pääministeri | |
Monarkki | Kustaa V |
Edeltäjä | Rickard Sandler |
Seuraaja | Arvid Lindman |
Monarkki | Kustaa V |
Edeltäjä | Arvid Lindman |
Seuraaja | Felix Hamrin |
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 5. lokakuuta 1872 Munktorp, Ruotsi |
Kuollut | 15. kesäkuuta 1945 (72 vuotta) Tukholma |
Puoliso | Laura Ekman |
Tiedot | |
Puolue | Vapaamielinen kansanpuolue |
Nimikirjoitus |
|
Carl Gustaf Ekman (5. lokakuuta 1872 Munktorp – 15. kesäkuuta 1945 Tukholma) oli ruotsalainen poliitikko ja raittiusmies.
Ekmanin isä K. E. Ekman-Kraft oli sotilas. 12-vuotiaana Ekman joutui itse tienaamaan leipänsä, ensiksi renkinä. Sivutoimenaan hän teki kauppoja ja luki paljon. Hän opiskeli kauppakoulussa Köpingissä ja kävi ammattikoulun Kristinehamnissa.
Vuonna 1888 Ekman liittyi Templarorden-raittiusjärjestöön, ja 21-vuotiaana hänestä tuli järjestön Västmanland-Närken piirin päällikkö. Vuosina 1899–1908 hän oli koko järjestön päällikkö. Hän teki töitä myös toimittajana monissa lehdissä, vuodesta 1897 lähtien Eskilstunassa toimittajana ja poliitikkona.
Vuonna 1911 Ekman valittiin parlamentin ensimmäisen kamarin jäseneksi ja 1913 hän muutti Tukholmaan. Hän kuului vapaamieliseen puolueeseen, jonka hajottua hän nousi toukokuussa 1923 vapaamielisen kansanpuolueen, Frisinnade folkpartietin, johtajaksi. Ekman toimi Ruotsin pääministerinä vuosina 1926–1928 ja 1930–1932, jolloin hän harjoitti taitavaa tasapainopolitiikkaa (ruots. vågmästarpolitik), liittoutumalla vuoroin oikeiston, vuoroin vasemmiston kanssa. Sen avulla hän piti hallituksen pystyssä, vaikka sen parlamentaarinen pohja oli huomattavan kapea. Hallituspuolueilla oli toisessa kamarissa vain 20–50 paikkaa yli 300:sta.[1]
Ekman joutui jättämään politiikan sekaannuttuaan Ivar Kreugerin juttuun.