Charles S. Peirce

Charles Sanders Peirce
Charles Sanders Peirce.
Henkilötiedot
Syntynyt	10. syyskuuta 1839 Cambridge, Massachusetts, Yhdysvallat
Kuollut	19. huhtikuuta 1914 (74 vuotta) Milford, Pennsylvania, Yhdysvallat
Koulutus ja ura
Koulukunta	pragmatismi, semiotiikka, objektiivinen idealismi, fallibilismi
Vaikutusalueet	logiikka, semiotiikka, tietoteoria, ontologia, matemaattinen logiikka, metafysiikka, tieteenfilosofia, mielenfilosofia, fenomenologia, matematiikan filosofia, psykologian filosofia, uskonnonfilosofia
Nimikirjoitus
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Charles Sanders Peirce (10. syyskuuta 1839 Cambridge, Massachusetts, Yhdysvallat – 19. huhtikuuta 1914 Milford, Pennsylvania, Yhdysvallat)^[1] oli yhdysvaltalainen filosofi, loogikko, luonnontieteilijä ja yleisnero.^[2]

Peirce oli koulutukseltaan kemisti, ja työskenteli 30 vuotta luonnontieteilijänä valtiollisessa tutkimuslaitoksessa. Omana aikanaan hänet myös tunnettiin ensisijaisesti luonnontieteellisestä työstään – esimerkiksi tekemistään uudistuksista tilastollisiin tutkimusmenetelmiin – ja toissijaisesti matemaatikkona. Nykyään hänet tunnetaan kuitenkin parhaiten filosofina ja loogikkona: pragmatismin alullepanijana, yhtenä merkittävimmistä semiootikoista^[3], fallibilistisesta ja realistisesta tieteenfilosofiastaan, saksalaisesta idealismista ja Darwinin evoluutioteoriasta vaikutteita saaneen objektiivista idealismia edustavan metafysiikan kehittäjänä, sekä uraauurtavasta työstään matemaattisen logiikan saralla.

Filosofina Peirce alkoi tulla tunnetuksi vasta myöhemmällä iällään ennen kaikkea häneltä vaikutteita pragmatistiseen filosofiaansa saaneen William Jamesin ansiosta. Myöhemmin hänet on yleisesti luettu suurimpien amerikkalaisten filosofien joukkoon.^[4][5] Hänen filosofiansa on suurelta osin saksalaisen idealismin innoittamaa. Sen keskiössä on oppi kolmesta kategoriasta, jotka muodostavat perustan hänen filosofiselle järjestelmälleen. Sekä Peircen kuuluisa kolmijakoisen merkin käsite ja yleisemmin koko hänen semioottinen järjestelmänsä että hänen metafysiikkansa perustuvat kategoriaopille. Kategorioiden oikeuttamiseksi hän kehitti Edmund Husserlin fenomenologiaa muistuttavan, aluksi ”fenomenologiaksi” ja myöhemmin ”faneroskopiaksi” kutsumansa menetelmäksi.^[6][7]

Matemaattisen logiikan alalla Peirceä pidetään yhtenä merkittävimmistä koskaan eläneistä tutkijoista, ja Robert Burchin mukaan Peircen loogis-matemaattinen työ on ”laajuudessaan ja omaperäisyydessään lähestulkoon vailla vertaistaan”.^[8] Peirce esimerkiksi julkaisi kaksi vuotta ennen Gottlob Fregen Begriffsschriftin julkaisua artikkelin, jossa esitteli vahvuudeltaan Fregen järjestelmää vastaavan loogisen syntaksin. Vuonna 1886 Peirce ymmärsi, että loogisia operaatioita voitaisiin toteuttaa elektronisten piirien avulla. Samaa ajatusta soveltaen toteutettiin vuosikymmeniä myöhemmin ensimmäiset digitaaliset tietokoneet.^[9]

Itse Peirce piti itseään ensisijaisesti loogikkona, ja logiikka oli hänelle enemmän tai vähemmän synonyymi semiotiikalle.^[10] Matemaattista logiikkaa Peirce kutsui logiikan matematiikaksi.^[11]

1. ↑ Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti; viitettä P ei löytynyt
2. ↑ De Waal, Cornelis: ”1.1 The Birth of a Polymath”, Peirce: Guide for the Perplexed. Bloomsbury Academic, 2013. (englanniksi)
3. ↑ Boyer, Carl B. & Merzbach, Uta C.: Tieteiden kuningatar. Matematiikan historia. Osa II, s. 811. ((A History of Mathematics, 1985.) Suomentanut Kimmo Pietiläinen) Helsinki: Art House, 1994. ISBN 951-884-158-6
4. ↑ De Waal, Cornelis: ”1.1 The Birth of a Polymath”, Peirce: A Guide for the Perplexed. Bloomsbury Academic, 2013. (englanniksi)
5. ↑ Keith Devlin .: ”Symbols of Progress”, The Math Gene. Basic Books, 2000. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
6. ↑ Tiercelin, Claudine: Introduction: Peirce ou la philosophie comme science LA PENSÉE-SIGNE: Études sur C. S. Peirce. 2013. Collège de France. ISBN 9782722602335 (ranskaksi)
7. ↑ Spiegelberg, Herbert: Husserl's and Peirce's Phenomenologies: Coincidence or Interaction. Philosophy and Phenomenological Research, 1956, 17. vsk, nro 2. (englanniksi)
8. ↑ Burch, Robert: Charles Sanders Peirce Stanford Encyclopedia of Philosophy. 2017. (englanniksi)
9. ↑ Peirce, C. S.: ”Letter, Peirce to A. Marquand”, Writings of Charles S. Pierce, s. 5:541–543. Määritä julkaisija! ISBN 978-0253372017 Ks. Burks, Arthur W.: Charles S. Peirce, The new elements of mathematics. Bulletin of the American Mathematical Society, 1978, 84. vsk, nro 5, s. 913–918 [917]. doi:10.1090/S0002-9904-1978-14533-9 ISSN 0002-9904 Artikkelin verkkoversio. (PDF) Myös Houser, Nathan: ”Introduction”, Writings of Charles S. Pierce, s. xliv. 5 Määritä julkaisija!
10. ↑ Burch, Robert: Charles Sanders Peirce Stanford Encyclopedia of Philosophy. (englanniksi)
11. ↑ Burch, Robert: Charles Sanders Peirce Stanford Encyclopedia of Philosophy. (englanniksi)