Constantius II (7. elokuuta 317 – 3. marraskuuta 361) oli Rooman itäosien keisari vuosina 337–361 ja koko valtakunnan keisari 350–361. Hän oli keskimmäinen Konstantinus Suuren kolmesta pojasta.
Isänsä kuoltua vuonna 337 Constantiuksesta tuli keisari yhdessä veljiensä Konstantinus II:n ja Constansin kanssa. Constantiuksen väitetään johtaneen tuolloin tehtyä sukulaisten joukkomurhaa, jonka jäljiltä miespuolisista perillisistä henkiin jäi vain hän veljineen, sekä serkut Julianus ja Constantius Gallus.
Veljesten keskinäisessä vallanjaossa Constantiuksen valtapiiriksi määriteltiin Konstantinopoli ja valtakunnan itäosat, joita pidettiin valtakunnan tuottoisimpina osina.