Back Curium Afrikaans ኩሪየም Amharic क्यूरियम ANP كوريوم Arabic كوريوم ARY كوريوم ARZ Curiu AST Kürium Azerbaijani Кюрий Bashkir Curium BAN
| |||||
| Yleistä | |||||
| Nimi | Curium | ||||
| Tunnus | Cm | ||||
| Järjestysluku | 96 | ||||
| Luokka | aktinoidi | ||||
| Lohko | f-lohko | ||||
| Ryhmä | - | ||||
| Jakso | 7 | ||||
| Tiheys | 13,5 · 103 kg/m3 | ||||
| Väri | hopeanvalkoinen | ||||
| Löytövuosi, löytäjä | 1944, Glenn T. Seaborg, R. A. James, L. O. Morgan ja A. Ghiorso | ||||
| Atomiominaisuudet | |||||
| Atomipaino (Ar) | (247) | ||||
| Atomisäde, mitattu (laskennallinen) | 174,3 pm[1] pm | ||||
| Orbitaalirakenne | [Rn] 5f76d17s2 | ||||
| Elektroneja elektronikuorilla | 2, 8, 18, 32, 25, 9, 2 | ||||
| Hapetusluvut | +III, +IV | ||||
| Kiderakenne | heksagonaalinen tiivispakkaus | ||||
| Fysikaaliset ominaisuudet | |||||
| Olomuoto | kiinteä | ||||
| Sulamispiste | 1 613 K (1 340 °C) | ||||
| Kiehumispiste | 3 383 K (3 110 °C) | ||||
| Sulamislämpö | 13,85 kJ/mol[1] kJ/mol | ||||
| Muuta | |||||
| Elektronegatiivisuus | 1,3 (Paulingin asteikko) | ||||
| Ominaislämpökapasiteetti | luotettavaa dataa ei saatavissa kJ/(kg K) | ||||
| Sähkönjohtavuus | 1,25 µΩ·m S/m | ||||
| CAS-numero | 7440-51-9 | ||||
| Tiedot normaalilämpötilassa ja -paineessa | |||||
Curium on transuraaneihin ja aktinoideihin kuuluva keinotekoisesti valmistettu alkuaine, jonka kemiallinen merkki on Cm (lat. curium) ja järjestysluku 96. Curium on erittäin radioaktiivinen alkuaine, jolla ei ole pysyviä isotooppeja. Se on hopeanväristä, kovaa metallia, jonka tiheys on 13,5 g/cm3.[2] Sulamispiste on 1 340 °C ja kiehumispiste 3 110 °C, mitkä ovat korkeita arvoja aktinoidille. Pysyvimmän isotoopin 247Cm puoliintumisaika on noin 15,6 miljoonaa vuotta.[3][4][5][6]
Curiumia voidaan tuottaa pommittamalla uraania tai plutoniumia neutroneilla ydinreaktoreissa. Tonni käytettyä ydinpolttoainetta sisältää noin 20 grammaa curiumia. Luonnossa sitä ei tavata. Curiumia voidaan käyttää kannettavana energianlähteenä ydinparistona, koska sen radioaktiivisuus synnyttää lämpöä. Curiumilla toimivia ydinparistoja on käytetty navigaatiopoijuissa ja avaruustutkimuksessa. Curiumin avulla valmistettua plutoniumin 238Pu-isotooppia on käytetty jopa sydämentahdistimien voimanlähteenä.[7]
Curiumia valmistivat ensimmäisenä Glenn T. Seaborg, Ralph A. James, Leon O. Morgan ja Albert Ghiorso vuonna 1944 pommittaessaan plutoniumin 239Pu-isotooppia alfahiukkasilla syklotronissa. Louis B. Werner ja Isadore Perlman valmistivat vuonna 1947 ensimmäisen kerran punnittavissa olevia määriä curiumia (40 µg epäpuhdasta 242Cm-oksidia). Vuonna 1951 onnistuttiin ensimmäisen kerran valmistamaan puhdasta metallista curiumia. Nimen curium sai Marie ja Pierre Curiesta. Vaikka curium löydettiin ennen sitä jaksollisessa järjestelmässä edeltävää amerikiumia, sen ominaisuuksista tiedetään edelleen vähemmän kuin amerikiumista. Curium on järjestysluvultaan suurin alkuaine, jota on voitu valmistaa grammamääriä.[7][8][9][10]
- ↑ a b Lumetta et al. s. 1403
- ↑ Lumetta et al. s. 1403, 1410
- ↑ Lumetta et al. s. 1399
- ↑ Curium Properties americanelements.com. Viitattu 3.11.2016. (englanniksi)
- ↑ Curium element facts Chemicool. Viitattu 3.11.2016. (englanniksi)
- ↑ Curium 3rd1000.com. Viitattu 3.11.2016. (englanniksi)
- ↑ a b Marko Hamilo: Marie Curie, aina ensimmäinen nainen 20.9.2005. Helsingin Sanomat (alkuainesarjan artikkeli curiumista). Arkistoitu Viitattu 22.11.2015.
- ↑ Lumetta et al. s. 1397
- ↑ Werner, L. B. & Perlman, I.: First Isolation of Curium. Journal of the American Chemical Society, 1951, 73. vsk, nro 1, s. 5215–5217. American Chemical Society. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 30.11.2016. (englanniksi)
- ↑ Seaborg, Glenn T. & Asaro, Frank: Isadore Perlman (1915-1991): A Biographical Memoir (pdf) 1998. National Academies Press. Viitattu 9.1.2019. (englanniksi)