Dasein

Dasein (saks. Da, "tässä", "täällä", Sein, "oleminen"; "täällä-olo") on saksan kielen sana, jota eri filosofit ainakin G. W. F. Hegelistä lähtien ovat käyttäneet. Termi on kuitenkin tunnetuin Martin Heideggerin pääteoksessaan Oleminen ja aika kehittämänä käsitteenä, jonka voi katsoa tarkoittavan inhimillistä olemassaoloa. Dasein on olento, jonka olemassaolo on sille itselleen ongelma. Karl Jaspersin tapa käyttää termiä Dasein objektiivisuuden ja tieteen alueelle kuuluvasta olemassaolosta on vastakkainen Heideggerin käyttämälle käsitteelle.

Saksan kielen da-sein tarkoittaa nimenomaisesti täälläolemista, ja se on synonyymi olemassaololle, kuten lauseessa "olen tyytyväinen olemassaolooni" (ich bin mit meinem Dasein zufrieden). Heideggerin mukaan sitä ei kuitenkaan tule sekoittaa subjektiin, joka on jotain joka on objektiivisesti läsnä. Sen sijaan se on verrattavissa immanentistifilosofi Giovanni Gentilen aiempaan Subjekti-subjekti -erotteluun. Heidegger piti kiinni tästä erottelusta, joka seuraa Nietzschen subjektin kritiikkiä. Dasein, joka perustuu omaan ajallisuuteensa, valaisee ja tulkitsee ajassa olemisen merkitystä.