Demokratia

Hakusana ”Kansanvalta” ohjaa tänne. Sanan muita merkityksiä on täsmennyssivulla.
Maailman demokraattisimmat maat vuonna 2019 kartassa tummanvihreällä.
Vaalit ovat demokraattisen maan yksi tunnusmerkki.

Demokratia (kreikan sanoista demos, 'tavallinen kansa' ja kratos, 'valta, hallita'[1]) eli kansanvalta on kansan valtaan perustuva valtiojärjestys. Demokratian perusajatuksena on, että hallintovallan edustajat nousevat kansan joukosta ja että hallintovalta toteuttaa kansan tahtoa.[2]

Tavallisena demokratian ominaispiirteenä pidetään sitä, että tärkeimmistä valtiollisista asioista päättää joko kansa itse tai kansan yleisillä vaaleilla kilpailevien ehdokkaiden joukosta valitsemiensa edustajien muodostama toimielin, parlamentti. Jotta kilpailulliset vaalit voisivat toteutua kunnolla, se edellyttää tavallisesti, että vallitsee ilmaisun- ja lehdistönvapaus ja jonkinasteinen oikeusturva. Armeijan siviilimääräysvalta on usein nähty välttämättömäksi, koska näin voidaan ehkäistä sekä sotilasdiktatuuri että armeijan puuttuminen politiikkaan. Joissakin maissa demokratia perustuu tasa-arvo-oikeuksien filosofiselle periaatteelle.

Demokratian pääperiaatteena on enemmistösääntö, vaikka monet demokraattiset järjestelmät eivät noudatakaan tätä kurinalaisesti – edustuksellinen demokratia on suoraa demokratiaa yleisempi[3] demokratian muoto, ja tällä yleensä pyritään turvaamaan vähemmistön oikeuksia niin kutsutulta “enemmistön tyrannialta”. Kansan itsemääräämisoikeus on tavallinen, muttei universaali, kannustava filosofia demokratian vakiinnuttamisessa.

Demokratia juontaa juurensa muinaiseen Intiaan, antiikin Kreikkaan[4][5] ja Roomaan, muinaiseen Eurooppaan sekä Pohjois- ja Etelä-Amerikkaan,[6] mutta aikojen saatossa mielikuvat demokratiasta ovat merkittävästi muuttuneet ja luoneet eri suuntauksia. Demokratiaa on kutsuttu “viimeiseksi valtiomuodoksi” ja se on levinnyt merkittävästi ympäri maailmaa.[7] Vaikka termiä “demokratia” tyypillisesti käytetään poliittisen valtion asiayhteydessä, ovat periaatteet sovellettavissa myös yksityisiin organisaatioihin[8] ja muihin ryhmiin. Aikojen kuluessa äänioikeutta on laajennettu monilla lainkäyttöalueilla suhteellisen kapeista ryhmistä (tietyn etnisen ryhmän varakkaat miehet), mutta asia on yhä pysynyt kiistanalaisena koskien kiistelyn kohteina olevia maa-alueita, merkittävän maahanmuuton alueita ja tietyt kansalliset ryhmät poissulkevia maita.

Yhdistyneet kansakunnat on julistanut 15. syyskuuta kansainväliseksi demokratian päiväksi.[9]

  1. Online Etymology Dictionary www.etymonline.com. Viitattu 25.4.2016.
  2. Demokratia Demokratiasanasto (Opetusministeriö, 2015) / termipankki.fi. Arkistoitu 27.5.2019. Viitattu 21.11.2012.
  3. Edustuksellinen ja suora demokratia 14.1.2012. Kansanvalta.fi. Arkistoitu Viitattu 29.12.2018.
  4. Halmesvirta, Anssi, Jari Ojala, Heikki Roiko-Jokela & Kustaa H. J. Vilkuna: Historian sanakirja, s. 30. Jyväskylä Helsinki: Gummerus, 1997. ISBN 951-20-5089-7
  5. Nilsson, Ulf Ivar: Kaikki mitä luulit tietäväsi onkin väärin!, s. 34. Helsinki: Helmi Kustannus, 2003. ISBN 951-556-011-X
  6. Weatherford, J. McIver: Indian givers: how the Indians of the America transformed the world, s. 117 - 150. New York: Fawcett Columbine, 1988. ISBN 0-449-90496-2
  7. "The Global Trend" chart on Freedom in the World 2007: Freedom Stagnation Amid Pushback Against Democracy published by Freedom House
  8. Kielitoimiston sanakirja. (Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 132. Internet-versio MOT Kielitoimiston sanakirja 1.0) Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Kielikone Oy, 2004. ISBN 952-5446-11-5
  9. General assembly declares 15 September international day of democracy | Meetings Coverage and Press Releases www.un.org. Viitattu 29.12.2018.

Developed by StudentB