Back Dianne Wiest Afrikaans ديان ويست Arabic دايان ويست ARZ Dianne Wiest AST دایان ویست AZB Даян Уіст Byelorussian Даян Уийст Bulgarian ডায়ান উইস্ট Bengali/Bangla Dianne Wiest Catalan Dianne Wiestová Czech
| Dianne Wiest | |
|---|---|
 Dianne Wiest vuonna 2009. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 28. maaliskuuta 1948 Kansas City, Missouri |
| Ammatti | näyttelijä |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
Dianne Wiest (s. 28. maaliskuuta 1948 Kansas City, Missouri) on yhdysvaltalainen näyttelijä ja kaksinkertainen Oscar-voittaja.
Wiestin nuoruudenhaaveena balettitanssijan ura, ja hän opiskeli lapsena balettia Saksassa ja School of American Balletissa. High school -näytelmissä esiintymisen jälkeen hän päätti siirtyä keskittyä näyttelemiseen. Wiest valistui vuonna 1969 Marylandin yliopistosta ja muutti sitten New Yorkiin.[1]
Wiest sai kaudeksi 1970–1971 varanäyttelijän paikan Kurt Vonnegutin näytelmään Happy Birthday, Wanda June. Joseph Pappin The Public Theaterissa vuonna 1979 esitetystä The Art of Dining -näytelmästä Wiest voitti Obie-palkinnon. Vuonna 1982 Wiest näytteli Mašaa näytelmässä Kolme sisarta ja Broadwaylla Desdemonaa Othellossa.[1]
Wiestin ensimmäinen valkokangasroolinsa oli vuonna 1980 ensi-iltansa saanut Ihan kuin rakkautta. Hänen seuraavia elokuviansa olivat Menestyksen hinta (1982), Lähdön aika (1983) ja Footloose (1984). Nimeä elokuvanäyttelijänä hän sai Woody Allenin elokuvassa Kairon purppuraruusu, jossa hän näytteli suuren laman aikaista prostitoitua.[1]
Allen valitsi Wiestin useampiinkin elokuviin, joista tämä alkoi saada myös keskeisempiä rooleja. Allenin elokuvasta Hannah ja sisaret (1986) Wiest voitti parhaan naissivuosan Oscarin ja sai Golden Globe -ehdokkuuden. Allenin Radio Days (1987) Bafta-ehdokkuuden. Samana vuonna ensi-iltansa sai myös Allenin Syyskuu. Muita Wiestin elokuvia olivat The Lost Boys (1987), Manhattanin valot (1988) ja Perhe on paras (1989), joissa kaikissa Wiest näytteli äitihahmoa. Viimeksi mainitusta hän sai Oscar- ja Golden Globe -ehdokkuudet.[1]
Vuonna 1990 Wiest esiintyi Tim Burtonin elokuvassa Saksikäsi Edward ja seuraavana vuonna elokuvassa Pieni mies Tate. Allenin ohjaukseen hän palasi vuonna 1994 elokuvassa Luotisade Broadwaylla, jossa hän esitti alkoholisista entistä näyttelijää. Roolisuorituksestaan Wiest sai toisen Oscarinsa sekä myös Golden Globen. Emmyn hän sai puolestaan vierailevasta roolistaan televisiosarjassa Tie Avonleaan. Wiestin seuraavia elokuvia olivat The Birdcage – lainahöyhenissä (1996) ja Hevoskuiskaaja (1998).[1]
Wiest on 2000-luvulla tullut tunnetuksi erityisesti televisionäyttelijänä. Hän oli 2000–2002 mukana NBC:n rikossarjassa Kova laki, jossa hän näytteli piirisyyttäjä Nora Lewiniä. Vuonna 2008 Wiest voitti toisen Emmynsä, kun hänet palkittiin eläköityneen psykoterapeutin roolista sarjassa Terapiassa. Televisiosarjassa Life in Pieces Wiest oli mukana vuodet 2015–2019. Samaan aikaan hänen elokuviansa olivat The Mule (2018) ja Let Them All Talk (2020).[1]