Diplomaattinen koskemattomuus tarkoittaa diplomaatti- ja konsuliedustajien nauttimia erioikeuksia ja vapauksia, joilla suojataan edustajien henkilökohtaista vapautta ja vapautetaan heidät sellaisista lähinnä taloudellisista rasitteista, jotka vastaanottajavaltiossa muutoin kohdistuvat sen alueella oleviin ihmisiin.[1]
Diplomaattinen koskemattomuus periytyy 1600-luvulta. Nykyisen tyylinen diplomatia alkoi Euroopassa Westfalenin rauhansopimuksesta vuonna 1648. Se vahvistettiin Napoleon I:n keisarikaudella, vaikka keisari itse rikkoi sitä useasti.[2]
Diplomaattisen koskemattomuuden luonne on ollut kiistelty kysymys. Eksterritorialiteettiteorian mukaan edustusto on osa lähettäjävaltiota ja edustaja lähettäjävaltion alainen, minkä vuoksi edustaja on vain kotimaansa tuomiovallan alainen. Representaatioteorian mukaan edustaja on lojaali yksinomaan lähettäjävaltiolleen, ja tästä syystä hän on kokonaan vapaa vastaanottajavaltion tuomiovallasta. Funktionalistisen teorian mukaan edustajan loukkaamattomuus taataan ainoastaan niin pitkälle kuin edustustehtävien järkevä ja asianmukainen hoitaminen vaatii. Diplomaattisia suhteita koskeva Wienin yleissopimus on kompromissi kahden jälkimmäisen näkemyksen välillä.[3]