Dynamiikka (< kreik. δύνᾰμις, dynamis) on mekaniikan osa, joka tutkii voimien vaikutusta kappaleiden liikkumiseen.
Mekaniikka on perinteisesti jaoteltu osa-alueisiin kahdella eri tavalla, joissa erityisesti dynamiikan suhde statiikkaan ja kinematiikkaan määritellään eri tavoin.[1] Erityisesti fysiikan koulutuksessa[2] mekaniikka jaetaan usein kinematiikkaan ja dynamiikkaan, joista ensimmäinen tutkii liikettä geometrisesti välittämättä liikkeen syistä. Dynamiikka sen sijaan tutkii voimien vaikutusta liikkumiseen. Tässä jaottelussa statiikka ymmärretään dynamiikan erikoistapauksena jossa kappaleeseen vaikuttavat voimat ja momentit kumoavat toisensa, samoin kuin lepo voidaan ymmärtää liikkeen erikoistapauksena. Tässä merkityksessä dynamiikka on yleistermi, joka käsittää kaikki mekaniikan alaan kuuluvat ilmiöt.
Moniin fysiikan aloihin viitataan dynamiikka-loppuisella nimellä: esimerkiksi termodynamiikka, kvanttisähködynamiikka. Erityisesti englanninkielisessä kirjallisuudesta sähköopille käytetään nimeä klassinen sähködynamiikka. Tässä dynamiikka ymmärretään yllä annetussa merkityksessä, jolloin se sisältää myös staattiset ilmiöt.
Soveltavan fysiikan koulutuksessa sen sijaan on perinteisesti jaoteltu mekaniikka siten että statiikka ja dynamiikka erotetaan toisistaan. Dynamiikka puolestaan jaetaan kinematiikkaan ja kinetiikkaan, missä kinematiikka ymmärretään samoin kuin yllä. Kinetiikassa taas tutkitaan systeemiin vaikuttavien voimien ja niiden aiheuttamien liikkeiden välisiä suhteita.[3] Kinetiikka ja dynamiikka ovat siis pitkälti toistensa synonyymeja.[1]