Edvard Vanhempi (muinaisenglanniksi Ēadweard se Ieldra, s. noin 874–877, k. 17. heinäkuuta 924) oli Englannin kuningas 899–924. Edvard oli Alfred Suuren poika ja hänestä tuli Wessexin kuningas isänsä kuoleman jälkeen vuonna 899. Edvardin aluelaajennuksista huolimatta ei ehkä voida puhua vielä kovin yhtenäisestä kuningaskunnasta Edvard Vanhemman aikana.
Edvard laajensi hallitsemaansa aluetta ja valloitti Itä-Anglian sekä myöhemmin viisi tärkeää tanskalaista kaupunkia: Derbyn, Leicesterin, Lincolnin, Nottinghamin ja Stamfordin. Hänen sisarensa Ethelfleda hallitsi Merciaa. Ethelfledan kuoltua vuonna 918 hänen tyttärestään Aethelfynnistä tuli Mercian hallitsija, mutta hänet syrjäytti vallasta jo seuraavana vuonna 919 hänen enonsa Edvard, josta näin tuli myös Mercian hallitsija[1][2]. Vuonna 921 englantilaiset, britit, skotlantilaiset, viikingit ja Yorkin sekä Strathclyden kuninkaat tunnustivat hänen herruutensa. Lisänimeä ”vanhempi” käytti ensimmäisenä eräs munkki nimeltä Wulfstan erottaakseen Edvard Vanhemman ja Edvard Marttyyrin, joka hallitsi vuosina 975–978.