Edvard Wilhelm Borg (6. tammikuuta 1830 Pyhäjoki – 13. tammikuuta 1910 Oulu) oli suomalainen kirkkoherra ja kansakouluntarkastaja.[1]
Borgin vanhemmat olivat Ruoveden kirkkoherra Karl Jakob Borg (1788–1853) ja hänen ensimmäinen puolisonsa Kristina Elisabet Frosterus. Hän kävi Oulun triviaalikoulua ja Vaasan lukiota ja pääsi ylioppilaaksi Helsingissä 1851. Borg opiskeli teologiaa Helsingin yliopistossa ja hänet vihittiin papiksi Kuopion hiippakunnassa 1853.[1]
Borg oli pappina Limingassa ja Inarissa. Hän oli Inarissa kappalaisena vuodesta 1857 ja toimi samalla Inarin ja Utsjoen rokottajana 1856–1867. Borgista tuli Utsjoen vt. kirkkoherra 1859 ja vakinainen kirkkoherra 1860. Hän toimi samalla edelleen Inarin vt. kappalaisena 1860–1867 kunnes sai eron Utsjoen kirkkoherranvirasta vuonna 1867. Tämän jälkeen Borg oli vuodesta 1867 Raahen ja Saloisten vt. kirkkoherrana ja vakinaisena kirkkoherrana vuodesta 1868. Hän sai rovastin arvon 1873 ja hän toimi vt. lääninrovastina 1884. Viimeksi Borg oli Pieksämäen kirkkoherrana vuodesta 1886 alkaen. Hän toimi kirkkoherran toimen ohella myös Oulun läänin eteläosien kansakouluntarkastajana 1868–1883.[1]
Borg suoritti ensimmäisenä inarinsaamen kielen tutkinnon 1858 saaden todistuksen professori Elias Lönnrotilta. Hän suoritti 1860 myös pohjoissaamen kielen tutkinnon. Borg laati inarinsaamenkielisen aapisen ja Lutherin Vähä katekismuksen ja kokosi inarinsaamelaisia satuja, jotka hän julkaisi saamen- ja suomenkielisin tekstein.[2][3]
Edvard Wilhelm Borg oli naimisissa 1856–1877 Hilma Johanna Malmbergin (k. 1877) kanssa ja 1878–1906 Karolina Vilhelmina Malmbergin (k. 1906) kanssa. Hänen poikiaan olivat kihlakunnantuomari Carl Herman Edvard Borg (1863–1924), Oulun piirilääkäri Gabriel Gustaf Wilhelm Borg (1867–1952), Teollisuudenharjoittajien keskinäisen tapaturmavakuutusyhtiön toimitusjohtaja, vakuutusneuvos Adolf Fredrik August Borg (1869–1944) ja Tuomarniemen metsäkoulun johtaja Johan Aron Arvid Borg (1878–1939).[1]