Edward Blyth (23. joulukuuta 1810 Lontoo – 27. joulukuuta 1873 Lontoo) oli englantilainen eläintieteilijä ja kemisti.
Edwardin isä kuoli pojan ollessa 10-vuotias, ja leskeksi jäänyt äiti joutui yksin kasvattamaan neljää lastaan. Hänen onnistui toimittaa vanhin poika Edward kouluun, jossa hän menestyi kemiassa ja luonnonhistoriassa. Edward vietti kaikki vapaa-aikansa British Museumissa. Vuonna 1832 Blyth osti rohdoskaupan Lontoon Lower Tootingista, mutta joutui lopettamaan liiketoiminnan vuonna 1837, ja muutti Brixtoniin, Surreyhin.
Vuonna 1841 Blyth muutti Intiaan The Royal Asiatic Society of Bengal -nimisen järjestön museon kuraattoriksi Kalkuttaan. Hän päivitti ja järjesti museon luettelon ja kokoelmat, ja julkaisi Catalogue of the Birds of the Asiatic Societyn vuonna 1849. Hän osallistui niukasti kenttätöihin, mutta kuvaili lintulajeja muiden englantilaisornitologien, muun muassa Allan Octavian Humen, Samuel Tickellin ja Robert Swinhoen lähettämien näytteiden perusteella.
Vuonna 1854 Blyth avioitui leskirouva Hodgesin kanssa, joka kuitenkin kuoli jo kolmen vuoden kuluttua. Vaimon kuolema oli Blythille raskas isku, eikä hän koskaan henkisesti toipunut siitä. Hän toimi kuraattorin virassa vuoteen 1862, jolloin heikentynyt mielenterveys pakotti hänet muuttamaan takaisin Englantiin. Vuonna 1881 hän julkaisi teoksen The Natural History of the Cranes kurjista.
Edward Blyth oli luonnonvalinnan ja evoluution tutkimuksen edelläkävijöitä. Jo vuonna 1835 hän julkaisi The Magazine of Natural History -julkaisussa kirjoituksen An Attempt to Classify the ”Varieties” of Animals, with Observations on the Marked Seasonal and Other Changes Which Naturally Take Place in Various British Species, and Which Do Not Constitute Varieties, josta Charles Darwin ammensi tietoa ja muun muassa lainauksia omiin teoksiinsa (professori Loren Eiseleyn tutkimukset, Pennsylvanian yliopisto). Blyth ja Darwin olivat myöhemmin vilkkaassa kirjeenvaihdossa vuodesta 1855 alkaen.
Blyth toimitti Cuvierin Animal Kingdomin englanninkielisen laitoksen kappaleet nisäkkäät, linnut ja matelijat vuonna 1840, sisällyttäen tekstiinsä runsaasti korjauksia, muutoksia ja omia havaintojaan.
Blyth kuvaili ja nimesi muun muassa viitakerttusen, taigauunilinnun ja ruskouunilinnun.