Back Einsteinium Afrikaans ኤይንስቴኒየም Amharic आइंस्टीनियम ANP أينشتاينيوم Arabic أينشطاينيوم ARY اينشتاينيوم ARZ Einsteniu AST Eynşteynium Azerbaijani Éinsteinium BAN Einsteinyo BCL
| |||||
| Yleistä | |||||
| Nimi | Einsteinium | ||||
| Tunnus | Es | ||||
| Järjestysluku | 99 | ||||
| Luokka | aktinoidi | ||||
| Lohko | f-lohko | ||||
| Ryhmä | - | ||||
| Jakso | 7 | ||||
| Tiheys | 8,84 · 103 kg/m3 | ||||
| Kovuus | - (Mohsin asteikko) | ||||
| Väri | hopeanvalkoinen tai metallinharmaa | ||||
| Löytövuosi | 1952 | ||||
| Atomiominaisuudet | |||||
| Atomipaino (Ar) | (252) | ||||
| Atomisäde, mitattu (laskennallinen) | - pm | ||||
| Kovalenttisäde | - pm | ||||
| Van der Waalsin säde | 245[1] pm | ||||
| Orbitaalirakenne | [Rn] 5f117s2 | ||||
| Elektroneja elektronikuorilla | 2, 8, 18, 32, 29, 8, 2 | ||||
| Hapetusluvut | +II, +III[1] | ||||
| Kiderakenne | - | ||||
| Fysikaaliset ominaisuudet | |||||
| Olomuoto | kiinteä | ||||
| Sulamispiste | 1 133 K (860[1] °C) | ||||
| Kiehumispiste | - K (- °C) | ||||
| Moolitilavuus | - · 10−3 m3/mol | ||||
| Höyrystymislämpö | - kJ/mol | ||||
| Sulamislämpö | - kJ/mol | ||||
| Höyrynpaine | - Pa - K:ssa | ||||
| Äänen nopeus | - m/s - K:ssa | ||||
| Muuta | |||||
| Elektronegatiivisuus | 1,3 (Paulingin asteikko) | ||||
| Ominaislämpökapasiteetti | luotettavaa dataa ei saatavissa kJ/(kg K) | ||||
| Sähkönjohtavuus | - S/m | ||||
| Lämmönjohtavuus | - W/(m·K) | ||||
| CAS-numero | 7429-92-7 | ||||
| Tiedot normaalilämpötilassa ja -paineessa | |||||
Einsteinium on alkuaine numero 99, ja sen kemiallinen merkki on Es (lat. einsteinium) sekä CAS-numero 7429-92-7. Yhdysvaltalainen tutkijaryhmä löysi sen samoin kuin fermiuminkin Eniwetokin vetypommiräjäytyksen jälkeen vuonna 1952, mutta turvallisuussyistä tietoa salattiin aina kesään 1955 asti.[2] Tutkijat päättivät nimetä alkuaineen einsteiniumiksi kunnianosoituksena samana vuonna kuolleelle Albert Einsteinille. Kyseistä ainetta voidaan valmistaa muun muassa hiukkaskiihdyttimissä säteilyttämällä erästä uraanin isotooppia typpi-ioneilla. Punnittavia määriä einsteiniumia saatiin ensi kerran tuotettua vuonna 1961, aluksi vain 0,01 µg[1][3]. Pysyvimmän isotoopin (252Es) puoliintumisaika on noin 472 päivää.[4]
Toistaiseksi einsteiniumille ei ole keksitty mitään kaupallista tai tieteellistä käyttötarkoitusta puhtaan perustutkimuksen ulkopuolella.[2]
- ↑ a b c d Periodic Table of Elements: Los Alamos Laboratory: Einsteinium periodic.lanl.gov. Arkistoitu 23.8.2007. Viitattu 20.1.2016. (englanniksi)
- ↑ a b Marko Hamilo: Einsteinium, aine vailla ominaisuuksia 30.8.2005. Helsingin Sanomat. Arkistoitu Viitattu 14.7.2010.
- ↑ Haire s. 1577–1578
- ↑ Audi, G., Bersillon, O., Blachot, J. & Wapstra, A.H. (2003): The Nubase2003 evaluation of nuclear and decay properties. (Arkistoitu – Internet Archive) Nuc. Phys. A 729, s. 3–128.